sunnuntai 24. elokuuta 2014

Manoliton sepityksiä ja selityksiä sekä Selityspakki

 
Huumoria, naurua ja pähkähullua hassuttelua:
 espanjalaisen Elvira Lindon Manolito -kirjojen kertoja, päähenkilö Manolito on yksi näistä rakastettavista poikaviikareista, joita kirjallisuus meille tarjoilee tuttaviksi!

 Saamme tietää Manoliton aloittaneen elämästään kirjoittamisen 8-vuotiaana, heti sen jälkeen, kun äiti oli vienyt hänet koulupsykologin vastaanotolle "siksi, että puhun lakkaamatta."

 Ensimmäisellä käynnillään hän aloitti tarinoinnin varmuuden vuoksi ajasta vähän ennen syntymäänsä...
 (vrt. Neropatin päiväkirjan 7. osa Kolmas pyörä.
Mieleen tulee myös unohtumaton romaanin aloitus, Walter Moersin Sinikarhun 13 ½ elämää.)

Psykologilla käynnit loppuivat kahteen kertaan, sillä mennessään toiselle käynnille hänellä oli mukanaan jo kolme täyteen kirjoitettua kaunokirjoitusvihkoa elämästään ja ongelmistaan ajasta 3 - 8-vuotiaana, sen mitä itse muisti ja mitä muut hänelle kertoivat, kun hän kyseli lähipiirinsä ihmisiltä, ja psykologi Espe-täti alkoi nuokkua jo ensimmäisen vihon jälkeen, joten hän ilmoitti, ettei enää tarvinnut tulla...
Ensimmäinen Manolito-sarjan osa ilmestyi Espanjassa vuonna 1994, suomeksi 2012.
Elvira Lindo: Villirilli Manolito. Kuvittanut Emilio Urberuaga; suomentanut Tarja Härkönen. Tammi 2012.
Toinen suomennettu osa ilmestyi viime vuonna, 2013:

Manolitot vaativat aika sujuvaa lukutaitoa, koska juttu etenee vauhdikkaasti, hyppelehtien ja sivupolkuja koluten. Sujuvasti lukevista kansi saattaa näyttää hivenen lapselliselta (?) ja heikommin lukevasta teksti liian monimutkaiselta? Onneksi kirjat ovat päässeet diplomikirjatarjottimille.

 Oli miten oli, kirjaa voi lukea ääneen kaikille eka-, toka ja kolmasluokkalaisille! Sujuvasti ääneenluettuna kirjan herkullisuus tulee ilmi. Siihen voi sitten palata uudestaan, kun osaa itse paremmin lukea? Tai vaikka aikuisena.

Manolitossa on samanlaista vetoa kuin Sempén Pikku Nikeissä. Pikku Niken uudet seikkailut. 1 : Nikke palaa lomilta




Jokaisella maalla on omat Nikkensä ja Manolitonsa. Meillä Suomessa on Timo Parvelan Ella  (koululaiskuvauksen puolesta kuuluu tähän sarjaan) ja Nopoloiden Risto Räppääjä.
Maniliton kautta saamme kurkistuksen Madridin lähiöelämään. Espanjalaisen yhteiskunnan ja yhteisön ominaispiirteet ovat paikoin paljonkin suomalaisista poikkeavia, mutta maassa maan tavalla. Manoliton äiti joutuisi Suomessa selittelemään niskapuustejaan, isoisä 10 sentin jalkojenlämmitystä ja opettajankin otteissa saattaisi löytyä huomauttamista, mutta naurunpuuskilta ei voi välttyä kukaan.
Suomentaja Tarja Härkönen valitsee kerta toisensa jälkeen tuoreita, ajanmukaisia, sattuvia ja sopivia sanontoja ja ilmaisuja! 

Miten menee, Manolito jatkaa Manoliton elämäntarinaa. Perhe, koulu, kaverit ja kommellukset kietoutuvat toisiinsa. Nujakointi, sanailu, sepitys ja selitykset, ne eivät lopu. Onneksi. Vielä kolmea osaa on onni odottaa suomennettavaksi lähivuosina.
Välihuomautus: satutunnit ovat taas alkaneet kirjastoissa! Tämä mainos Nöykkiön kirjaston ovesta.

Niin, ja sitten meillä on Manoliton maailmanselitysten lisäksi luettavissamme myös Kreetta Onkelin mahtava Selityspakki , kirja, joka tulisi löytyä tämän maan jokaisen alakoululuokan hyllystä ja lisäksi vielä koulukirjastosta. Otava 2013.
Kreetta Onkelin Poika joka menetti muistinsa sai viime vuonna Finlandia Junior -palkinnon, ansaitusti. Onkelilta on syytä odottaa lisää merkittäviä lasten kirjoja. Jossain vaiheessa ehkä myös nuortenkirjoja?

Adalmiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti