sunnuntai 31. elokuuta 2014

Eläinriimejä limerikkeinä, Leon lemmikkiuutisia ja pikku Dumbo

HelMet-kirjastoissa on nyt lainattavissa Anneli Kannon hauska "aakkoskirja" Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä. Kirjasssa limerikit seuraavat toisiaan "aakkosjärjestyksessä" A:sta Ö:hön. 
(Limerikin riimit muotoa A-A-B-B-A ja ensimmäinen A esittelee runon sybjektin ja päättyy paikannimeen)
Kuvittaja Kaisa Rekinen.

Tähän kuvattuna kirjasta elokuun viimeisen päivän ja hiipuvan auringon kunniaksi kirjan keltaisin aukeama.

Kirjassa tekstin fontti on riittävän helposti luettavaa, kirjasinkoko samoin.
Sivujen valkoista taustaa vasten teksti ja kuvitus erottuvat hyvin. Kokonaisuudesta on saatu ilmava ja helppolukuinen.

Tällaisen kirjan kanssa on antoisaa lorutella pikkulapsille, jutella kirjaimista, eläimistä ja hauskoista lauseista, ja isompien lasten kanssa päästään nopeasti oman riimittelyn makuun. Jokainen voi alkaa keksiä omaan kaupunkiinsa, kaupunginosaansa, katuunsa, lähiöönsä jne. liittyviä limerikkejä.

 Kaisa Rekisen banaanikärpänen on ihan näköisensä.
  ***
Eläimillä on iso rooli toisessakin uutuuskirjassa, Tittamari Marttisen Lemmikkien junamatkassa,
jossa on sympaattinen ja valoisa Terese Bastin kuvitus, kuten aiemmissakin Leon lemmikkiuutisten osissa.
 Tällä kertaa Leo matkustaa junalla Sannin ja Vilman kanssa ja jokaisella on tietenkin oma lemmikkinsä mukanaan. Junassa tavataan muitakin lemmikin kanssa matkustavia.
 Leon lemmikkiuutiset -sarjan vahvuus on paitsi sen helposti omaksuttavassa ja arkisessa sisällössä, myös sen raikkaassa ja helppolukuisessa ulkoasussa. Siinä on isot, levolliset mutta kiinnostavat ja värikkäät kuvat, jotka kuvittavat ja tukevat luettua tarinaa.
 
 Kirjan lopussa aina oleva Leon lemmiuutiset -osuus on hieno keksintö Marttiselta. Lapsilukija saa kirjaa lukiessa konkreetisen mallin kahdenlaisesta kertomistavasta - ensin laajemmin tarinoivasta ja sitten selostavasta, kokoavasta, lyhennetystä ja valikoivasta raporttityylistä.
 Lisäksi uutisosuus toimii sisällön kertaajana ja jollekin selkotyyppisenä lyhennyksenä tarinasta, jonka voi lukea heti aluksi, jolloin tarina aukeaa helpommin ja siitä tunnistaa "uutiskohdat".

 Lopuksi uusi painos Disneyn Dumbosta. Kuvassa ei oikein erotu, mutta kannen kuva on kolmiulotteinen! No jopas!
 Dumbon tarina on ajaton. Tänään viimeksi on uutisoitu kiusaamisesta. Dumbon tarina on toisaalta kuin päiväunelmointia, mutta tarinaan sisältyy silti sanoma, jonka lapsi aavistaa mielikuvituksellisen tarinan takaa: jokaisella on piileviä kykyjä, sisäistä voimaa ja aina voi löytyä auttaja, apu, ratkaisu pulmiin.
Adalmiina

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Risto Räppääjä ja Sevillan saituri

 
 Kivaa, uusin Risto Räppääjä on tullut kirjastoihin!
Jos ei vielä omaan kirjastoosi, voit silti varata sen linkin kautta:

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
 Kuvittaja: Christel Rönns
Tammi, 2014

Tällä kertaa jännittävä perijä-petturi-pelastus -tarina. Niukasti elävän ja saiturin erokin selviää. Välillä kaahataan polkupyörällä, välillä sivuvaunullisella moottoripyörällä ja lopulta punaisella avoautolla Rosvoloiden tyyliin.
Ihan hyvä poimia matkaan koukuttavia aineksia. Käynti arvaamattomassa talossa on aina kiehtovaa. Kaikilla on selusta varmistettuna. Ristollakin Nelli on välillä pikku Hermionena.

Rauhan esiin ottaman ja Riston iltalukemistoksi päätyvän "Hienon käytöksen opas" -kirjan mallilauseet tarjoavat pienillekin lukijoille monta hupaisaa hetkeä Riston käyttäminä. Ihan peruskomiikkaa.

Hauskaa, että Riston perheasioitakin vähän kommentoidaan. (Niin, olisikohan toiveissa saada se tutkijaäiti edes piipahtamaan Suomessa jonkun kirjan verran? Osoittaisi edes sen verran kiinnostusta poikaansa kohtaan... jatkaakseni Elvin ja Rauhan äänenpainoissa. Mutta lisäisikö se sarjan koomisuutta vai veisikö liikaa realismin puolelle ja siten tyrehdyttäisi naurun? Ehkä äiti pysyttelee tutkimuksensa parissa jatkossakin, poissa Suomesta, aivan kuten Peppi Pitkätossun isä pysytteli poissa Ruotsista?)

Kiva tarina joka tapauksessa. Osittain helppolukuisempikin kuin jotkut osat eli juoni hyvin pakassa. Sopii monenlaiselle lukijalle olematta tylsä kenellekään.

P.S. Kirjasta tehdään elokuvaa. Sen ensi-ilta on 13.2.2015.
Risto Räppääjä ja Sevillan saituri Instagramissa 
Risto Räppääjä ja Sevillan saituri Facebookissa 
 Adalmiina

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Manoliton sepityksiä ja selityksiä sekä Selityspakki

 
Huumoria, naurua ja pähkähullua hassuttelua:
 espanjalaisen Elvira Lindon Manolito -kirjojen kertoja, päähenkilö Manolito on yksi näistä rakastettavista poikaviikareista, joita kirjallisuus meille tarjoilee tuttaviksi!

 Saamme tietää Manoliton aloittaneen elämästään kirjoittamisen 8-vuotiaana, heti sen jälkeen, kun äiti oli vienyt hänet koulupsykologin vastaanotolle "siksi, että puhun lakkaamatta."

 Ensimmäisellä käynnillään hän aloitti tarinoinnin varmuuden vuoksi ajasta vähän ennen syntymäänsä...
 (vrt. Neropatin päiväkirjan 7. osa Kolmas pyörä.
Mieleen tulee myös unohtumaton romaanin aloitus, Walter Moersin Sinikarhun 13 ½ elämää.)

Psykologilla käynnit loppuivat kahteen kertaan, sillä mennessään toiselle käynnille hänellä oli mukanaan jo kolme täyteen kirjoitettua kaunokirjoitusvihkoa elämästään ja ongelmistaan ajasta 3 - 8-vuotiaana, sen mitä itse muisti ja mitä muut hänelle kertoivat, kun hän kyseli lähipiirinsä ihmisiltä, ja psykologi Espe-täti alkoi nuokkua jo ensimmäisen vihon jälkeen, joten hän ilmoitti, ettei enää tarvinnut tulla...
Ensimmäinen Manolito-sarjan osa ilmestyi Espanjassa vuonna 1994, suomeksi 2012.
Elvira Lindo: Villirilli Manolito. Kuvittanut Emilio Urberuaga; suomentanut Tarja Härkönen. Tammi 2012.
Toinen suomennettu osa ilmestyi viime vuonna, 2013:

Manolitot vaativat aika sujuvaa lukutaitoa, koska juttu etenee vauhdikkaasti, hyppelehtien ja sivupolkuja koluten. Sujuvasti lukevista kansi saattaa näyttää hivenen lapselliselta (?) ja heikommin lukevasta teksti liian monimutkaiselta? Onneksi kirjat ovat päässeet diplomikirjatarjottimille.

 Oli miten oli, kirjaa voi lukea ääneen kaikille eka-, toka ja kolmasluokkalaisille! Sujuvasti ääneenluettuna kirjan herkullisuus tulee ilmi. Siihen voi sitten palata uudestaan, kun osaa itse paremmin lukea? Tai vaikka aikuisena.

Manolitossa on samanlaista vetoa kuin Sempén Pikku Nikeissä. Pikku Niken uudet seikkailut. 1 : Nikke palaa lomilta




Jokaisella maalla on omat Nikkensä ja Manolitonsa. Meillä Suomessa on Timo Parvelan Ella  (koululaiskuvauksen puolesta kuuluu tähän sarjaan) ja Nopoloiden Risto Räppääjä.
Maniliton kautta saamme kurkistuksen Madridin lähiöelämään. Espanjalaisen yhteiskunnan ja yhteisön ominaispiirteet ovat paikoin paljonkin suomalaisista poikkeavia, mutta maassa maan tavalla. Manoliton äiti joutuisi Suomessa selittelemään niskapuustejaan, isoisä 10 sentin jalkojenlämmitystä ja opettajankin otteissa saattaisi löytyä huomauttamista, mutta naurunpuuskilta ei voi välttyä kukaan.
Suomentaja Tarja Härkönen valitsee kerta toisensa jälkeen tuoreita, ajanmukaisia, sattuvia ja sopivia sanontoja ja ilmaisuja! 

Miten menee, Manolito jatkaa Manoliton elämäntarinaa. Perhe, koulu, kaverit ja kommellukset kietoutuvat toisiinsa. Nujakointi, sanailu, sepitys ja selitykset, ne eivät lopu. Onneksi. Vielä kolmea osaa on onni odottaa suomennettavaksi lähivuosina.
Välihuomautus: satutunnit ovat taas alkaneet kirjastoissa! Tämä mainos Nöykkiön kirjaston ovesta.

Niin, ja sitten meillä on Manoliton maailmanselitysten lisäksi luettavissamme myös Kreetta Onkelin mahtava Selityspakki , kirja, joka tulisi löytyä tämän maan jokaisen alakoululuokan hyllystä ja lisäksi vielä koulukirjastosta. Otava 2013.
Kreetta Onkelin Poika joka menetti muistinsa sai viime vuonna Finlandia Junior -palkinnon, ansaitusti. Onkelilta on syytä odottaa lisää merkittäviä lasten kirjoja. Jossain vaiheessa ehkä myös nuortenkirjoja?

Adalmiina

lauantai 9. elokuuta 2014

Tove Janssonin syntymästä 100 vuotta!

Tove Jansson 9.8.2014 - 27.6.2001

            - - -

                  - Saanko luvan? Muumipeikko sanoi ja kumarsi
            Niiskuneidille.
                Mutta katsahtaessaan ylös hän näki loistavan rai-
            dan puiden latvojen yläpuolella.
            Se oli elokuun kuu.
            Se liukui esille suurempana kuin koskaan, orans-
            sinkeltaisena ja hieman ripsuisena laidastaan, aivan
            kuin säilötty aprikoosi. Sen valo lankesi salaperäi-
            senä yli Muumilaakson, joka tuli täyteen valoa ja varjoa.
            - - -
            Tove Jansson: Taikurin hattu s. 134. WSOY 1991. Seitsemäs painos. 
               Suomentanut Laila Järvinen. Alkuteos Trollkarlens hatt, 1956.

Tove Jansson, ylpeytemme, suomenruotsalainen kirjailija ja taiteilija. Hänen syntymästään tulee 9.8.2014 kuluneeksi 100 vuotta.

© Moomin Characters™


Tove Janssonin lastenkirjoja on lainattavissa kattavasti HelMet -kirjastoista. Monella muullakin kielellä kuin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Painoksia on niin monia, ettei tässä ole nyt suoria linkkejä, mutta kaikkia muumikirjoja löytyy ja ne voi varata HelMet-alueella:

Tove Janssonin tunnetuimmat ja rakastetuimmat tarinat, muumikirjat:
  • Muumipeikko ja pyrstötähti,1955 (Kometjakten,1946)
  • Taikurin hattu,1956 (Trollkarlens hatt, 1948)
  • Muumipapan urotyöt, 1963 (Muminpappas bravader, 1948)
  • Vaarallinen juhannus, 1957 (Farlig midsommar, 1954)
  • Taikatalvi, 1962 (Trollvinter, 1957)
  • Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962 (Det osynliga barnet och andra berettelser, 1962)
  • Muumipappa ja meri, 1965 (Pappan och havet, 1965)
  • Muumilaakson marraskuu, 1970 (Sent i november, 1970)
  • Muumit ja suuri tuhotulva, suomeksi vasta 1991, alkuperäisteos Småtrollen och den stora översvämningen, 1945. Suomentanut Jaakko Anhava.Muut mainitut kirjat suomentanut Laila Järvinen.
Toven muumikuvakirjat:
  • Kuinkas sitten kävikään?, 1952 (Hur gick det sen?, 1952)
  • Kuka lohduttaisi Nyytiä?, 1960 (Vem ska trötta knyttet?
  • Vaarallinen matka, 1977 (Den farliga resan, 1977) 
Muumisarjakuvat:

Tove Janssonin tekemiä (ja sittemmin Toven veljensä Larsin kanssa tekemiä; ja Larsin tekemiä)) sarjakuvia on HelMet-kirjastossa useampana albumisarjana: mm. WSOY:n vuosina 1990 -1996 julkaisema 24-osainen Muumipeikko-albumisarja ja uusina kokoomaniteinä julkaistava Muumit: sarjakuvaklassikot (7.osa tullut juuri kirjastoihin). 


Momin -sarjakuva alkoi ilmestyä englantilaisessa iltapäivälehti Evening Newsissä syksyllä 1954. Pian sarjakuvaa luettiin jo Suomessakin sekä muualla Pohjoismaissa ja Euroopassa. Täten ei ole ihme, että miljoonat ihmiset oppivat tuntemaan Tove Janssonin nimenomaan muumien kautta. Vaikka kukaan ei ole täydellinen, Tove Jansson on täydellinen muumien vuoksi. Hän oli paitsi loistava, taiturimainen piirtäjä, myös hurmaava kirjoittaja - juuri muumien parissa molempia myös lapsille. (Jos Tove ei ollut täydellinen, niin se johtui korkeintaan siitä, että hän ei tajunnut olevansa täydellinen juuri piirtäjänä...ja muumitarinoissaan?)

Tove Janssonin luoma muumimaailma kiehtoo edelleen ihmisiä. Se on avoin tulkinnoille ja painotuksille myös uudistuotannossa. Alunperin sarjakuvat olivat enemmän aikuisille suunnattuja, joten niissä on satiirisia huomioita yhteiskunnasta ja yhteisöistä, muut muumitarinat aukeavat sekä lapsille että aikuisille. Kirjoissa ja sarjakuvissa on loputon määrä oivalluksia, huumoria, näkökulmia, unohtumattomia hahmoja, mielikuvitusta, pohdintaa, etsintää, hauskuutta, kaipausta, ikävää, kodikkuutta, hulluttelua, ystävyyttä, seikkailunhalua, uteliaisuutta, pelkoa, rohkeutta, tottumuksia, boheemiutta - kaikki on mahdollista ja kaikkea tapahtuu, mutta lopulta päästään turvallisesti kotiin. Toven kuvia voi katsella loputtomiin ja nauttia yksityiskohdista ja tunnelmista. Niin lapsi kuin aikuinenkin.


Voit varata sarjakuvan jo nyt:
Muumiperhe Rivieralla 
Syksyllä, lokakuussa, 10.10. saa ensi-iltansa uusi Tove Janssonin Muumiperhe Rivieralla -sarjakuvan pohjalta tehty elokuva Muumit Rivieralla. Sen ohjaa Xavier Picard ja tuottaa Hanna Hemilä.

Palataan sarjakuviin, samoin kuin kuvakirjoihin ja muumielokuviinkin myöhemmin. Myös joitakin Tove Janssonin muumikuvituksilla kuvitettuja lasten tietokirjoja ja uusien piirtäjien ja kertojien muumimaailmaa tulkitsevia lastenkirjoja tulee syksyn mittaan esille täällä.

Vielä ehtii käydä Tove-näyttelyssäkin!

Rakkaudesta Toveen ja Muumilaaksoon,
Adalmiina