sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kujanpää, Mari: Minä ja Muro (kuvittanut Aino-Maija Metsola)


Minä ja Muro -kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on 9-vuotias Lauha. Muro on hänen pehmolelunsa, lelukarhunsa. Muro-karhu, kuten Lauha häntä kutsuu, on Lauhan uskottu ja tarinan alussa myös hänen ainoa ystävänsä.

Lauhalla on 6-vuotias pikkuveli Pauli. Vauvana Pauli oli niin sairas, että oli kuolla. Vanhemmat ovat olleet huolissaan nuorimmaisestaan, erityisesti äiti, ja käy, niin kuin joskus käy: perheen terve lapsi jää oman onnensa nojaan.

Lauhasta tulee lähes näkymätön omalle äidilleen, perheelleen ja lopulta myös koulussa opettajalle ja koulutovereille. Kiukkuisen isän mielestä Lauha on kömpelö, äidistä hän juoksee kuin vasikka, luokkatoverit väittävät, että hän haisee ja opettaja sanoo että on rumaa kannella koulutovereista. Vanhemmat laittavat Lauhan maanantaina ja torstaina toimivaan oravapolkukouluun, jossa suunnistetaan.  Lauha inhoaa molempia koulujaan.

Lauhan pelastukseksi kouluun tulee 9. luokkalainen työelämääntutustuja Heta.  Lauhalla sattuu olemaan päivystysvuoro ja hän saa olla välitunnit sisällä Hetan kanssa. Lauhalle on ihmeellistä ja uutta se, että  Heta näkee hänet, puhuu hänelle ja kuuntelee häntä. Vaikka Heta on itsekin vielä lapsi, nuori tyttö, hänellä on taito olla läsnä ja tuntea empatiaa.

Minä ja Muro -kirjan tarina muotoutuu kolmesta kertomisen juonteesta: 1) Lauhan sisäisestä puheesta ja minä-muotoisesta kertomuksesta, 2.) Lauhan ja Muro-karhun välisestä vuoropuhelusta, jossa Lauha kertoo lisää itsestään ja tapahtumista sekä Muron kanssa/kautta kommentoi kertomaansa eli sulattelee ja testaa kertomaansa, kokemaansa ja kuulemaansa, 3.)  Lauhan ja Hetan välisestä vuoropuhelusta. Siinäkin Lauha on kertoja, mutta dialogi esitetään usein vailla Lauhan välikommentteja. Hetasta piirtyy kokonainen, itsenäinen henkilö.

Heta on hyvä piirtämään ja siitä Lauha ja Heta saavat yhteisen kielen. Lauhakin piirtää ja Hetassa hän löytää ihmisen, joka rakastaa piirtämistä ja haluaa päästä "kuvaamataidonopettajien kouluun". Sinne Lauhakin haluaa. Heta jaksaa opettaa Lauhalle myös musiikin ja soittamisen perusasioita.

Lauha on itse kivasta perheestä ja hän kertoilee Lauhalle sattumuksia oman perheensä elämästä. Mieleen tulee vähän  Burnettin Salaisen puutarhan Martha, joka puhuu Marylle, lapselle, joka on ypöyksin maailmassa eikä tiedä normaalista lapsen elämästä mitään.

Tarinassa vilahtaa Alkon muovipussi, risa postiluukku, joita Lauha joutuu häpeämään. Ne ovat vain yksittäisiä mainintoja, mutta niiden kautta kirjailija laajentaa mahdollisten tulkintojen kirjoa. Hätkähdyttävin maininta on se, ettei Lauhalla ole ollut koskaan omaa yöpukua. Jokainen lapsi häpeää jossain vaiheessa jotakin vanhempiinsa ja taustaansa liittyvää, joten jotkut esimerkit voi tulkita Lauhan iänmukaisena piirteinä, osan Lauhan alemmuudentunteena, mutta joku lukija voi löytää niistä muitakin tarttumakohtia oman tulkintansa pohjaksi. Hyljeksityn lapsen taustalta voi löytyä monenlaista.

Lauhan leikki ja puhe Muron kanssa on pitänyt Lauhan elämässä kiinni.Leikki on lapsen keino pitää huolta itsestään. Leikki on yhtä tärkeää kuin uni. 

Heta kokoaa Lauhan tarinat vihoksi. Niiden myötä Lauha alkaa nähdä itsensä arvokkaana ja edellytykset ystävyyssuhteille aukeavat. (Sadutuksen idea toteutuu; ja leikekirjan voimauttava vaikutus!.)

Minä ja Muro on taidokkaasti kerrottu tarina!  Vain lukemalla kirjan itse, pääsee kulkemaan hetken Lauhan rinnalla ja ymmärtää, miten tärkeitä ovat kaikki maailman Hetat.

Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon. Hyvä!  Kirjan takakannessa on ikäsuositus yli 7-vuotiaille. Kirja sopii erinomaisesti myös yläasteikäisille ja lukiolaisille sekä tietysti kaikille aikuisille.



Minä ja Muro -kirjan aihepiiriä lähellä olevia kirjoja:

Burnett, Salainen puutarha (ks. yllä, yksinäinen, lapsi, Martha vähän kuin kuten Heta)

Almond, Nimeni on Skellig (päähenkilöpojan yksinäisyys tarinan alussa, kun vanhempien huomio on  vauvan sairastamisessa)

Sachar, Takapulpetin poika (yksinäinen, eristäytynyt poika, hänelläkin on lelu uskottuna, oikeastaan peräti parikymmentä leikkieläintä, mutta yksi on tärkein)

Wilson, Kahden kodin välillä (vanhempien erottua päähenkilötyttö jää kahden vaiheille, yksin. Hänelläkin on pehmolelu uskottuna)

Janosch, Jannesta tulee intiaani (Jannekin piirtää, näkymätön intiaani tukee Jannea)

Jansson, Näkymätön lapsi (Aikuisen ironiakin voi tehdä lapsesta näkymättömän)

Johansson, Näkymätön Elina (Elinan isä on kuollut ja Elina suree; opettajan tylyys tekee Elinan joksikin aikaa näkymättömäksi.)

Pearce, Tomin keskiyön puutarha (Tom on hetken yksin ja eristyksissä ja kokee silti ystävyyttä)

Gaiman, Coraline (Coraline on alussa yksin uudessa kodissa, vanhemmilla muuta puuhaa. Coraline selviytyy uhista.)

Adalmiina

tiistai 3. marraskuuta 2009

Kallioniemi, Tuula: Konsta, kovanaama


 


Konsta-sarja kuvaa mainiosti Konstan kasvamista. Kaveripiiri vaihtuu. Ripa on muuttanut ulkomaille ja naapurin Annikin seurustelee vain tyttöjen kanssa. Nyt esikuvana on luokan kovikset, Eetu ja Valtteri. Rankat jätkät istuvat tunnilla pipo päässä ja tekevät kaikenlaista jäynää. Kovanaamat lorvailevat ostarilla ja sylkeminen on kovan kundin merkki. Konsta nyrkkeilee kotona joka ilta, jotta hän tulisi vahvaksi ja pärjäisi esimerkiksi Siirille, joka suuttuessaan on arvaamaton.


Kun Konstaa suosii arpaonni ja hän saa viikonloppulainaksi opettajan nallen Roivaisen, hän melkein unohtaa olevansa kovis.  Hauska viikonloppu muuttuukin synkäksi. "Ei voi mitään. Kovikset eivät leiki nalleilla." Mutta suuri hätä ja huoli iskee Konstaan, kun nalle katoaa salaperäisesti. Tarvitaan jopa isonveljen, poliisiopiskelija Artun, apua.


Uusi ystävä, Maria, astuu kuvioihin. Konsta pelastaa hänet kiusaajiltaan ja kutsuu tytön puolivahingossa kotiinsa. Konstan riemuksi Isoveli Arttukin muuttaa joksikin aikaa takaisin kotiin harjoittelujaksonsa takia. Jotenkin kovanaaman rooli ei häntä enää viehätä. Konstan sisällä kuplii ilo, haaveet muuttavat suuntaa ja isonveljen läsnäolo antaa turvallisuuden tunnetta.


tiistai 27. lokakuuta 2009

Tiainen, Marja-Leena: Maiju ja Bao


Vihreä Varis sarjaan kuuluva "Maiju ja Bao" kirja on hauska kuvaus suomalaisen perheen lomanvietosta Vietnamissa. Maiju ystävystyy Baon kanssa ja kanssakäyminen sujuu hyvin englanniksi. Baolla on vaatimaton koti Maijun hotellin vieressä. Siellä asuu hänen iso kahdeksanhenkinen perheensä. Isä hankkii perheen elannon kalastajana.


Maijun pikkuveli Lassi ihastuu Baon koiranpentu Bobiin ja kantaa sille joka päivä herkkupaloja.


Maiju pahoittaa mielensä huomattuaan ettei voi kutsua Baoa jäätelölle hotellille. Paikalliset eivät saa tulla hotelliin, elleivät ole työssä siellä.


Kiinalainen  uudenvuodenjuhlan vietto saa ikävän käänteen, kun ilotulitusraketti  osuu Baon  perheen taloon ja polttaa hataran rakennuksen maan tasalle. Myös pieni koiranpentu menehtyy palossa ja Lassin suru on suunnaton.


Loma loppuu ja Maijun perhe palaa Suomeen. Maiju ja Bao lupaavat kirjoittaa usein toisilleen kulumisia.


Kotona  Maiju murehtii edelleen ystävänsä kohtaloa ja keksii hienon ajatuksen: hänpä järjestää keräyksen Baon perheelle, jotta he voisivat rakentaa uuden talon menetetyn tilalle. "Apua Baolle" keräys käynnistyy ja alkuvaikeuksien jälkeen se  onnistuukin niin hyvin, että Baon perheelle saadaan hankituksi uusi hieno koti.


Tämä kirja on aurinkoinen ja hilpeä perheen lomakuvaus, johon sisältyy myös surullisia ja pelottavia asioita. Maijun on helppo tutustua uuteen kaveriin, mutta eriarvoivuus saa hänen mielensä hämmentymään. Ponnistelu ystävän puolesta saa jopa espoolaisen toimittajan kiinnostumaan tytön touhuista.


Lassin koirainnostus saa perheen "koirakomitean" kokoontumaan ja pohdintojen tuloksena on , että perheeseen hankitaan  surusilmäinen löytökoira Bobi. Tämä kirja saa lukijansa taatusti hyvälle tuulelle.


Kruusval, Catarina: Ellenin omenapuu


Tämän suloisen kirjan kansi ilahduttakoon blogimme lukijoita näinä outoina aikoina, jolloin lainassa ollut blogipohjamme irtisanoutui, emmekä ole löytäneet uutta vastaavaa tilalle.


Catarina Kruusvalin kuvat tekevät hyvää sielulle. Hänen värimaailmansa on lempeä, levollinen ja valoisa. Heleän vaaleankeltaiset, hennon vaaleanvihreät, joskus linnunmunan vaaleansiniset taustat luovat kuville lämpimän ja turvallisen  taustan. Kaikki mitä hän kuvaa muuttuu herttaiseksi. Arkiset esineet, tavarat, vaatekappaleet, lelut, huonekalut jne. muuttuvat tuutulauluiksi ja lastenloruiksi. On ehkä liikaa sanoa runollisiksi, koska se vaatisi luultavasti enemmän sinistä ja liilaa (esim. Kristina Digmanin Floran talo). Tuutulaulukin on aika sinertävä, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan olemusta, josta on riisuttu kaikki kauhu ja kamaluus.


Kaikkein valloittavimmin Kruusval kuvaa lapsia, lasten arkea ja luontoa. Ellenin omenapuussa Ellenin kotitalon ympärillä kasvaa suuri omenapuu, jossa Ellen leikkii. Usein mukana on myös Kalle, Ellenin ystävä. Aukeama aukeamalta lukija saa seurata vuodenaikojen vaihteluita puutarhassa, lasten leikkejä ja idyllisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia leikkiin, oppimiseen ja ystävysten puuhiin.


Miten kirja onnistuu välttämään lällyn ja liian siloitellun vaikutelman elämästä?


Tarinaan sisältyy yllättäen talviöinen myrsky, jonka jälkeen piha ei ole entisellään mutta elämä jatkuu. Juuri tuossa elämän turvallisessa jatkumisessa on tarinan vahvuus. Talvi jatkuu, lapset keksivät uusia leikkejä ja kevään myötä pienet lapset oppivat lisää puutarhasta, omenapuista ja ajankulusta.


Kirjan on suomentanut Tittamari Marttinen.


Ellenin omenapuu on kirja, jota kannatta silloin tällöin selailla. Lahjakirjaksi erinomainen niin lapselle, ystävälle kuin vanhuksellekin.


Adalmiina


  

torstai 22. lokakuuta 2009

Golding, William: Kärpästen herra



Syksyn tullen monessa koulussa luetaan taas Nobel-kirjailija Goldingin klassikkokirjaa Kärpästen herra. Jo viidesluokkalaiset lukevat sitä. Hyvä niin, saattaapa joku jo 11-vuotiaana päästä tarinan myötä isojen kysymysten äärelle. Ovathan kirjan henkilötkin hyvin nuoria, vanhimmatkin vasta 12-vuotiaita, nuorimmat siinä 6-vuotiaita. Nykyään monet 11-vuotiaat ovat ehtineet katsoa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ennen kuin tarttuvat kirjaan. Hienoa siis että kirjakin tulee tutuksi. (Peter Brookin elokuva  Lord of the Flies vuodelta1963, K11; sen sijaan Harry Hookin samanniminen elokuva vuodelta 1990 on K15). Kirja on kuitenkin sen verran monitasoinen ja rankka aiheeltaan, että siinä riittää luettavaa yläkoululaisille, lukiolaisille ja aikuisillekin.



Tänne Kirjasto Omenan Kirjapuutarhaan Kärpästen herra -teos pääsi kolmestakin syystä: kirja on suosittelun arvoinen sinänsä; kirjaa on varattu paljon näinä päivinä; eräässä vanhempainillassa oli tänä syksynä luennoitsija, joka sanoi vanhemmille, että jos ette vielä ole lukeneet kirjaa, tehkää se nyt.



Mikä kirja Kärpästen herra siis oikeastaan on? Mistä kaikesta se puhuu, kun se kertoo tarinan toisen maailmansodan aikana Tyynen valtameren saarelle pudonneista englantilaisista koulupojista, jotka joutuvat selviytymään pitkään keskenään, luonnon ja toistensa armoilla? 



Kirjailijan omat vastaukset ovat tarinassa, mutta hän haastaa lukijan: jokaisen on vastattava itse kysymyksiin. Jokaisen pojan persoonallisuuden, sanojen, tekojen, toiveiden ja pelkojen edessä, tapahtumien pyörteessä, lukija, nuorikin lukija, joutuu arvioimaan poikien edesottamuksia. Mitä minä tekisin tuossa tilanteessa? Kenen puolella olen? Kuka toimii järkevästi, kuka oikein, kuka väärin? Kuka on hyvä tyyppi, kuka pahis? Mitä vanhemmasta ja eettisesti pohdiskelevammasta lukijasta on kyse, sitä enemmän herää kysymyksiä.



Kärpästen herran unohtumattomia henkilöitä ovat sympaattinen Ralph; kilpailuhenkinen ja ilkeä Jack; fiksu, kiltti ja puhelias, mutta itseensä luottamaton, Possuksi kutsuttu poika; herkkä, älykäs ja erikoinen Simon... Mitä kaikkea voikaan tapahtua ryhmässä, kun vallankäyttöä ei valvo kukaan!



Miksi aikuisten tulisi tuntea tämä kirja? Goldingin tarina on nyt vähintään yhtä ajankohtainen  kuin vuonna 1954, jolloin se julkaistiin. Monikaan poika ei ole enää fyysisesti autiolla saarella, mutta moni on silti esim. virtuaalisesti siellä. Ovatko aikuiset tänään tietoisempia poikiensa olinpaikasta kuin tarinassa? 



Jos sijoittaisit tarinan nykyaikaan, millaiseen ympäristöön siirtäisit pojat? Miksi sinun mielestäsi koulussa, netissä, IRC-galleriassa, Habbossa, You Tubessa, peleissä jne. on niin paljon kiusaajia, julmureita, väkivaltaa ja vihaa ihannoivia, niitä, jotka nauravat ja pilkkaavat ihmisiä, joita eivät ymmärrä tai jotka ovat erilaisia kuin he itse? Miksi juuri virtuaalimaailmassa on niin paljon Jackeja, jotka juoksevat  ilkkumassa ja tappamassa? Saako nykyään olla luvan kanssa virtuaali-Jack ja onko tytöillä mielipidettä tästä kaikesta?



11-vuotiaan ei tarvitse vielä ymmärtää mitä tarkoittaa totalitarismi, yhteiskunnan vallankäyttömekanismit , joukkosuggestio tai vastuun pakoilu poliittisella tasolla, mutta jotta näitä kysymyksiä ei tarvitsisi kohdata myöhemmin uhrin tai tuomitun näkökulmasta, jo 11-vuotias osaa ajatella Kärpästen herran tarinan tasolla hyvän ja pahan, oikean ja väärän käyttäytymisen syitä, seurauksia ja oikeutusta.



                  



Kirjojen kansikuvat Otavan kolmesta eri sarjasta: Otavan Seven-pokkari; Otavan Keskiyön kirjasto ja vanhin, oikealla, Otavan Kompassi-kirjat.



Keskiyön kirjastoon on valittu yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa", mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian; Franz Kafkan Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa; Mary Shelleyn Frankenstein; Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde; Bram Stokerin Dracula; Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva. Tässä seurassa Kärpästen herran kaikki ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Teosta voidaan tarkastella, kuten muitakin sarjan teoksia, tutkien sen psykologisia, sosiologisia, eettisiä, poliittisia, historiallisia jne. piirteitä ja merkityksiä. Aina on kuitenkin kyse hyvän ja pahan välisen taistelun ilmentymistä, yksilön ja yhteisön moraalin tutkimisesta.



Kirjasto Omenan  nuorten kokoelmasta löytyy seitsemän Keskiyön kirjastoon kuuluvaa kirjaa; kaksi puuttuvaa osaa toistaiseksi vain aikuisten kokoelmissa - Dorian Greyn muotokuva ja Dracula.



Adalmiina



 


maanantai 19. lokakuuta 2009

Syystervehdys


Hei kaikille!


Upean syyskesän jälkeen jäämme seuraamaan syystalven kehkeytymistä. Hyviä lukuhetkiä, elokuvanautintoja ja tapaamisiin!


Syksy on tullut ja bloggaaja näyttää olevan edelleen kesälomalla! Ei vaan, hän oli syyslomalla ja palaa tuota pikaa maisemiin.  


Adalmiina


 

perjantai 21. elokuuta 2009


Hei!


Kesäloma on ohi ja koulu on taas alkanut. Oikein hyvää koulun alkua kaikille!  Töihin palanneille Hyviä Töitä!


Monia uusia kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia on taas ilmestynyt. Syksyn ensimmäisiksi vinkeiksi voisi mainita Hayao Miyazakin manganTuulen laakson Nausicaä, jonka seitsemästä osasta viisi ensimmäistä on jo lainattavissa kirjastosta suomeksi, sekä tietysti Miyazakin samannimisen animen. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin!


Toinen mielenkiintoinen uutuus on  P. Craig Russellin sarjakuva Coraline. Se perustuu Neil Gaimanin romaaniin Coraline varjojen talossa. Romaanin oli suomentanut Mika Kivimäki, sarjakuvatekstin Petri Silas. Sille joka on lukenut teoksen englanniksi, on kiinnostavaa verrata suomennoksia, mutta kenen tahansa, joka on tutustunut romaaniin, kannattaa tsekata Craigin kuvallinen tulkinta.


Intiaanikesää ja syyskesän tuoksuja!


Adalmiina

perjantai 12. kesäkuuta 2009

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tihinen, Mimmu: Virkkusen viisitoista valetta


Seitsemäsluokkalaisen Marjutin elämä uudella paikkakunnalla saa nolon alun. Marjut myöhästyy koulusta viikon, mopodisko on fiasko, salaattikilpailusta puhumattakaan. Marjutin on vaikea sopeutua siihen, että uudessa koulussa hän on näkymätön... Iltaisin Marjut muistelee vanhaa koulua, jossa hän oli kaikkien kaveri ja kirjoittelee meilejä vanhalle kaverilleen Sannille, jonka elämä kuulostaa super-hohdokkaalta. Marjut ei vain voi tunnustaa,että hän viettää kaiken vapaa-aikansa koulun nettisivuilla surffaten eikä ole saanut yhtään kaveria. Niinpä hän kirjoittelee Sannille uudesta elämästään, joka on totta vain Marjutin mielikuvituksessa.


Juuri, kun Marjut ajattelee, ettei elämä voi enää pahemmaksi muuttua, hän kuulee pikkuveljensä laittaneen liikkeelle huhun, jonka mukaan Marjut ja koulun kovis, Riku, seurustelevat. Huhu kantautuu Rikunkin korviin ja soppa on valmis. Onneksi elämällä on tapana yllättää, sen Marjutkin huomaa, kun hän potee alennustilaa koulun tyttöjenvessassa.


 

torstai 26. maaliskuuta 2009

Tihinen, Mimmu: Sokerista, kukkasista


"Puhelu menee taas vastaajaan ja toistuu lakonisesti, melissamaisen viileästi ja tyylikkäästi: "Melissa Ahlberg. Jätä viesti." Jättäisit itse viestin!"


Mintun kaksoissisar Melissa on kadonnut. Yhtäkkiä, noin vain. Melissa oli lähtenyt kirjastoon, mutta ei tullut koskaan kotiin. Aluksi Minttu ajattelee Melissan hakevan vain huomiota, mutta Melissaa ei kuulu kotiin. Kun Melissa sitten löytyy, alkaa suru. Miten surusta voi toipua, kun tuntee olevansa puolikas? Kaikki tuntuu tyhjältä ja kaipaus ja ikävä ympäröi Minttua kuin harso. Kaikkein eniten Minttua kaihertaa riita Melissan kanssa, kuinka hänen viimeiset sanansa Melissalle olivat niin rumia. Kauniisti kirjoitettu, lähes runollinen kirja menettämisestä, surusta ja siitä kuinka nauru voi tuntua suussa oudolta.


 


 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Thompson, Kate: Vihreän saaren laulu


JJ Liddy on 15-vuotias poika, jonka suku on tunnettu jokaviikkoisista soitto- ja tanssijuhlistaan. Kinvaran kylässä ei kaikki ole kohdallaan, aikaa ei tahdo riittää mihinkään vaan se lentää kuin siivillä. JJ äiti pyytää syntymäpäivälahjaksi lisää aikaa ja JJ päättää toteuttaa äitinsä toiveen.


Etsiessään kadonnutta aikaa JJ päätyy rinnakkaistodellisuuteen, jossa keijut asuvat. Hän saa selville, että Tir na n'Og:ssa ei yleensä ole aikaa, mutta nyt on. Aikaa valuu ihmisten puolelta ja keijut eivät todellakaan halua sitä. JJ ryhtyy etsimään vuotoa ja törmää samalla sukunsa historiaan. Huhutaan nimittäin, että JJ:n esi-isä olisi murhannut papin huilun vuoksi. Kinvaran kylään on myös ilmestynyt uusi poliisi, joka tuntuu olevan hieman ulalla, välillä hän ei muista edes omaa nimeään. Ja miksi kylän vanhimmat asukkaat muistavat nähneensä uuden poliisin jossakin? JJ:n mahdottomalta kuulostava tehtävä järjestää lisää aikaa saattaa sittenkin olla mahdollinen.


Kirjan jokaisen luvun perässä nuotit aiheeseen liittyvään irlantilaiseen lauluun.


 


 


 


 


 

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Aho, Elisabeth: Aadan aikaikkuna


Yhdeksänvuotias Aada asuu kahden äitinsä kanssa, samassa rapussa asuvat myös mummi ja ukki. Aadalla on tapana istua ikkunalaudalla, verhon suojassa ja katsella kadun vilskettä. Eräänä aamuna Aadan katsellessa kadulle, alkaa vastapäinen toimistotalo kadota ja pian sen tilalle ilmestyykin kallion päällä oleva puutalo, jonka ikkunoissa on iloiset kukkaverhot. Aada pelästyy, mutta jää myös hieman uteliaaksi: missä hän on aiemmin nähnyt tuon puutalon?


 


Kun Aada myöhemmin uskaltautuu katsomaan ikkunasta, tuttu puutalo ilmestyy jälleen toimistotalon tilalle. Nopeasti Aada juoksee kadun toiselle puolelle ja totta se on, toimistotalo on kadonnut ja sen tilalla on puinen talo. Talon pihalla leikkii Marjut yhdessä pikkuveljensä kanssa. Aada tutustuu heihin ja melko pian Aadalle selviää, että hän onkin siirtynyt ajassa taaksepäin. Puutalossa asuu myös perhe, jossa on pieni vauva. Vauvan nimi on Minna, ihan kuin Aadan äidinkin…


 


Millaista oli elää neljäkymmentä vuotta sitten, kun maitoa myytiin pusseissa, kun ei ollut kännyköitä eikä mp3-soittimia? Aika on erilainen kuin nyt, mutta yksi asia on pysynyt samanlaisena: ystävyys. Aada saa Marjutista uuden ystävän, jonka kanssa aika lentää kuin siivillä.


 


keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Funke, Cornelia: Mustesydän


Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon?


Meggie rakastaa lukemista ja kirjoja. Meggie on asunut kahden isänsä Mo'n kanssa niin pitkään kuin muistaa. Mo on ammatiltaan kirjankorjaaja sen vuoksi he ovat muuttaneet monesti ja usein muutto on tapahtunut varsin yllättävästi. Eräänä sateisena iltana heidän pihalleen ilmestyy mies, hän on nimeltään Tomusormi ja kutsuu Mo'ta Velhokieleksi.


Meggie saa kuulla, että Tomusormi ei olekaan tästä maailmasta vaan Velhokieli on lukenut hänet esiin kirjasta, jonka nimi on Mustesydän. Lukiessaan Tomusormen heidän maailmaansa, Mo luki esiin pari muutakin henkilöä, Bastan ja Capricornin, jotka eivät ole ollenkaan ystävällisiä. Samanaikaisesti myös heidän maailmastaan katosi jotakin Mustemaailmaan: pari kissaa ja Meggien äiti.


Tomusormi on tullut varoittamaan heitä, sillä Basta ja Capricorn ovat heidän kannoillaan. Capricorn on jahdannut Mo'ta jo pitkään, sillä hän haluaa tuhota kaikki Mustesydän-kirjat, jotta ei vain joutuisi takaisin Mustemaailmaan. Meggie, Mo ja Tomusormi pakenevat Meggien äidin tädin, Elinorin, luo ja luulevat olevansa turvassa....


He joutuvat Capricornin vangeiksi ja Meggie huomaa omaavansa saman kyvyn kuin isänsä. Meggie saa sanat eläviksi, hän pystyy lukemaan hahmoja kirjoista tähän maailmaan. Capricorn laittaa Meggien lukemaan esiin Varjon, kauheuksista kauheimman... Meggie voi kuitenkin muuttaa kaiken, sillä hänellä on apunaan Fenoglio, kirjailija, joka loi Mustemaailman...


Kirja aloittaa Mustesydän-trilogian, josta on julkaistu suomeksi kaksi osaa (kolmas julkaistaan suomeksi syksyllä 2009).


Mustesydän-kirjasta tehty elokuva nähdään Suomessa huhtikuussa 2009.


 

maanantai 26. tammikuuta 2009

Collins, Suzanne: Nälkäpeli (trilogian ensimmäinen osa)


"Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset. Kaikkien kahdentoista vyöhykkeen täytyy luovuttaa peliin yksi tyttö ja yksi poika. Heitä sanotaan tribuuteiksi. Kaksikymmentäneljä tribuuttia suljetaan valtavalle areenalle, joka voi olla mitä tahansa paahtavasta aavikosta hyiseen erämaahan. Kilpailijat taistelevat keskenään kuolemaan asti, ja kisa kestää useita viikkoja. Viimeinen elossa oleva tribuutti on voittaja."


Katniss on kuudentoista ja tottunut huolehtimaan äidistään ja pikkusiskostaan. Elämä Panemissa ei ole helppoa, etenkään, jos asuu kahdennellatoista vyöhykkeellä. Joka vuosi pidetään elonkorjuu-juhla, jossa arvotaan vyöhykkeen tribuutit. Vaikka todennäköisyys on pieni, arpa osuu Katnissin pikkusiskoon Primroseen. Pelastaakseen siskonsa varmalta kuolemalta Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi tribuutiksi Primrosen sijaan.


Nälkäpeli on tosi-tv- ohjelma, joka järjestetään joka vuosi. Se näkyy suorana lähetyksenä koko Panemin valtakunnassa. Nälkäpeli on järjestetty 74. kertaa. 74 vuotta sitten kansa nousi kapinaan. Vyöhykkeet kukistettiin ja kolmastoista vyöhyke pyyhkäistiin maan tasalle. Nälkäpelin tarkoituksena on muistuttaa kansalaisille, miten käy, jos nousee vastarintaan Capitolia vastaan.


Katniss lähtee matkustamaan kohti Capitolia, seuranaan 12. vyöhykkeen toinen tribuutti, Peeta. Matkan aikana Peeta ja Katniss tutustuvat toisiinsa, vaikka on typerää kiintyä liikaa toisiin tribuutteihin, sillä Nälkäpelissä voi olla vain yksi voittaja...


Tieteis- ja jännitys-trilogian ensimmäinen osa kuvaa loppuun asti vietyä kilpailu- ja tositv-yhteiskuntaa.


 


 

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Jansson, Tove: Taikatalvi


Muumipeikko herää. On talvi. Sitä ei varmastikaan ole tapahtunut koskaan muumien historiassa, että joku herää kesken talviunien! Muumipeikko lähtee tutkimaan ympäristöään ja havaitsee kaiken muuttuneen. Mikään ei ole kuten kesällä, kaikki eläimetkin ovat talven eläimiä. Onneksi myös pikku Myy on herännyt ja uimahuoneessa asuu Tuu-tikki, joka toimii Muumipeikon oppaana talven saloihin. Muumipeikko vain inhoaa talvea.


Pakkasrouvan käytyä monenmoiset otukset saapuvat Muumilaaksoon ja asettuvat Muumitaloon asumaan. Onneksi reippailija Hemuli asuu mieluummin ulkona, sillä häntä ei kukaan kestäisi. Hänhän syö kaikki hillotkin. Talven eläimet kokoavat suurta keskitalven kokkoa, jolla aurinko houkuteltaisiin takaisin, ikävä kyllä Mörkö sammuttaa nuotion. Tuleekohan aurinko ikinä nyt esiin?


Kirjassa Muumipeikko oppii tuntemaan talvea ja sen, että kevät saapuu aina. Sopii talvilukemiseksi ihan kaikille.