lauantai 10. toukokuuta 2008

Hamberg, Emma: Linan yökirja


" Tämä on minun päiväkirjani. Tai pikemminkin yökirja, koska kuka hullu muka istuu kirjoittamassa keskellä päivää? Ja jos joku muu minua itseäni lukuunottamatta lukee tätä kirjaa, se pääsee hengestään. Tai sitten minun pitää kuolla häpeästä. Koska tässä kirjassa kaikki on totta."


Lina on tottunut valehtelemaan. Miten yläkoulusta voi edes selvitä hengissä ilman että valehtelee? Lina valehtelee, jotta saisi pitää kaverinsa, vaikka ei edes pidä heistä. Lina valehtelee, että hän vaikuttaisi pikkuisen hohdokkaammalta kuin on. Ja toisaalta Lina ei kuitenkaan uskalla tehdä asioita, joita todella haluaisi.


Linan yökirja kertoo raadollista totuutta, millaista on, kun on pakko olla joku muu kuin on. Mutta Lina saa tarpeekseen, tosin vasta sitten, kun kaikki on totaalisen solmussa. Linan "paras kaveri" Thea ei pidä suutaan kiinni vaan lavertelee ja siitä saa alkunsa tapahtumaketju, jonka päätyttyä Lina pelkää olevansa raskaana. Kuinka vaikeaa on olla oma itsensä, kertoa rehellisesti mitä tuntee ja riuhtaista itsensä irti menneestä, siitä kaikesta kertoo Linan yökirja.


 

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Saarinen, Virpi: Jäälinnun sulka


Aura on kompurajalkainen tyttö ja muutenkin kömpelö. Aura toivoisi saavansa ystävän ja tutustuukin Juriin, joka on tullut tullut paikkakunnalle kesälomailemaan. Aura lähtee Jurin kanssa retkelle, katsomaan metsän keskellä olevaa järveä, jota ei ole merkitty edes karttoihin.


Järvi, Valanen, on Auran salainen paikka ja siellä on salaisuus. Järven rannalla on harmaita pikku majoja, joiden ympärillä ihmiset häärivät askareissaan, he ovat usmaheinän kansaa. Jonkinlainen aikasiirtymä siis kulkee Valasen rannoilla. Aura hämmästyy, kun Jurikin näkee muinaisihmiset. Juri ei kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. He näkevät kuningaskalastajan, nousee myrsky ja Juri joutuu mukaan seikkailuun. Näkevätkö he harhoja vai onko Valasen rannoilla todellinen rinnakkaismaailma?


Kirjassa seurataan rinnakkain Auran ja usmaheinän kansan Laia Valkotukan elämää.


 


 

tiistai 6. toukokuuta 2008

Zetterholm, Finn: Lydian salaisuus -matka maalausten taakse


Lydia on aivan tavallinen tyttö, joka harrastaa piirtämistä ja rakastaa vanhoja maalauksia. Eräänä päivänä hän tapaa erikoisen lintupojan, ja sen jälkeen mikään ei ole entisellään.


Olleessaan museossa Lydia saa päähänsä koskettaa maalausta. Ja niin hän katoaa omasta ajastaan  suoraan maalauksen aikaan, vuoden 1658 Hollantiin. Taitelija Rembrandt ottaa Lydian luokseen asumaan ja Lydia pääsee oikean taiteilijan oppiin. Sitten tulva uhkaa Amsterdamia ja Lydia livahtaa miesten mukana valleille, jotka pitävät meren kurissa.


"Lydia nosti katseensa ja näki, miten maa alkoi liikkua, ensin hitaasti, sitten yhä nopeammin. Vesivirta syöksyi eteenpäin ja tempaisi mukaansa hiekkaa ja savea, kun iso valli repesi. -- Lydia alkoi olla väsynyt, kävi voimille pitää päätä veden pinnalla. Pian hänen olisi pakko saada kiinni tukista tai oksasta tai mistä tahansa, joka pitäisi hänen pinnalla. Yhtäkkiä hän tunsi jonkin esineen iskeytyvän jalkaansa ja hamuili sitä kädellään. Hän sai otteen kulmasta, koverretusta, kullatusta kulmasta. Se oli taulu."


Lydia siirtyy maalausten kautta ajasta toiseen, mutta tietenkin vain ajassa taaksepäin... Miten Lydia voi ikinä päästä takaisin omaan aikaansa?