sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lee, Carol Ann: Anne Frank 1929-1945. Nuoren tytön elämä



Anne Frank 1929-1945 -teos on suomennettu englanninkielisestä käsikirjoituksesta "Anne Frank: The Life of a Young Girl" (2009). Suomentaja on Seppo Raudaskoski. Kustantaja BTJ, Avain.

Carol Ann Lee on huomattavin ja asiantuntevin Anne Frankista kirjoittanut historioitsija. Tämä teos on syntynyt yli kymmenen vuoden työn tuloksena. Lee on ollut "koko ikänsä" kiinnostunut Anne Frankista ja kolmisentoista vuotta sitten hän alkoi kirjoittaa Anne Frankin elämäkertaa, joka julkaistiin Alankomaissa 1998. Sen jälkeen hän kirjoitti  Annen isän, Otto Frankin elämäkerran. Tässä uudessa Anne Frank 1929-1945 -teoksessa Lee kertoo Anne Frankin ja hänen perheensä tarinan suvun vaiheista aina siihen asti kun Otto Frank saa Miep Giesin säilyttämän Annen päiväkirjan ja puhtaaksikirjoittaa ja toimittaa sen julkaistavaksi. 

Miksi tämä  kirja on otettu Kirjasto Omenan Kirjapuutarhaan? Siksi että kirjan lukemisen voi jatkossa katsoa kuuluvan yleissivistykseen. Se on sellainen kirja. Ei sitä voi aivan nuorille lukijoille suositella, mutta sellaisille, jotka ovat jo lukeneet Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan (vuosina 1955-2001 päiväkirjasta julkaistiin tuolla nimellä 19 painosta) tai vuonna 2002 julkaistun Anne Frankin Päiväkirjan (eli edellistä laajemman päiväkirjan), tai molemmat. Koska Anne alkoi pitää päiväkirjaansa 13. syntymäpäivänään 12.6.1942 ja viimeisen merkintänsä hän kirjoitti 15-vuotiaana 1.8.1944, voisi ajatella, että tuon ikäisille ja sitä vanhemmille päiväkirjaa voi parhaiten suositella. Samaa voi sanoa Leen kirjan suositusiästä.

Jos olet vielä hyvin nuori lukija ja päätät lukea tämän uusimman ja laajimman Carol Ann Leen kirjan Annesta ja hänen perheestään, sinun on hyvä jutella kirjasta vanhempasi, vanhemman sisaruksesi, opettajan tai jonkun muun luotettusi kanssa, koska kirja sisältää ahdistavia kuvauksia juutalaisia kohdanneesta sorrosta, vainosta ja tuhoamisesta. Sinun ei tarvitse miettiä niitä asioita yksin. Kuitenkin, on hyvä, että nuoretkin tietävät, mitä Euroopassa tapahtui 65-75 vuotta sitten, jotta he ymmärtäisivät, miten tärkeää on arvostaa ihmisyyttä, suojella ihmisen arvokkuutta, kunnioittaa toisia ihmisiä inhimillisinä olentoina kaikissa tilanteissa.

Anne Frankin Päiväkirja (tai Nuoren tytön päiväkirja yhtä hyvin, koska mitään oleellisen erilaista lisätyt sivut eivät kirjaan tuo) korostaa rauhan merkitystä. Leen kirja puolestaan kunnioittaa tutkimuskohdettaan ja on erinomainen esimerkki hyvästä elämäkerrasta. Leellä on kertomuksensa pohjana arkistoja, kirjeitä, päiväkirjoja, muistelmia, haastatteluja, aiempia tutkimuksia, valokuvia ja kirjoja, kuten pitääkin, mutta hänellä on myös kyky tulkita dokumentteja. Hän rakentaa tarinansa rauhallisesti mutta kiinnostavasti.  Anne ja hänen perheensä,  Annen ystävät ja sukulaiset, Annen perheen monet  tuttavat, niin juutalaiset kuin kristitytkin, tulevat hyvin lähelle Leen avulla, oman puheensa kautta.

Carol Ann Leen aiempia teoksia löytyy englannin- ja  ruotsinkielisinä Helmet-kirjastossa muutamia, mutta tätä uusinta suomenkielistä elämäkertaa  toistaiseksi 53 nidettä.

* Lee, Carol Ann: Roses from the earth: The biography of Anne Frank, 1999

* Lee, Carol Ann: Vem var anne Frank?, 2000
    Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja; suom. Eila Pennanen. 19. p, Tammi 2001. Alkuteos: Het Achterhuis 1947.

  • Frank, Anne: Päiväkirja, uusi laitos; toim. Otto Frank ja Mirjam Pressler, suom. Anita Odé. Tammi 2002. Alkuteos: Het Achterhuis. Herziene en vermeede editie 1991.

Anne Frankin päiväkirjoista puhuttaessa ja kirjoitettaessa kutsutaan Annen 12.6.1942 syntymäpäivälahjaksi saatuun punaruudulliseen päiväkirjaan aloitettua ja kolmessa muussa kirjassa jatkettua päiväkirjaa  a-versioksi. Annen itse a-versiosta puhtaaksikirjoittamaa ja laajentamaa päiväkirjaa kutsutaan  b-versioksiksi.  Hän kuuli radiossa 23.3.1944 Alankomaiden Lontoon-hallituksen opetus-, kulttuuri- ja tiedeministerin puheen, jossa tämä totesi, että yksityisillä asiakirjoilla, kuten päiväkirjoilla ja kirjeilläkin on osansa historiankirjoituksessa ja esitti, että sodan jälkeen perustettaisiin arkisto, jonne tallennettaisiin yksityisiä asiakirjoja sodan ajalta. Anne aloitti b-version teon toukokuussa ja kolmessa kuukaudessa hän kirjoitti uudelleen 21 kuukauden merkinnät.  C-versioksiksi kutsutaan Otto Frankin puhtaaksikirjoittamaa ja toimittamaa käsikirjoitusta, jossa a- ja b- versiot olivat molemmat huomioituna, mutta niistä oli kustantajan toiveiden mukaisesti jätetty joitakin kohtia pois ja joitakin puolestaan Annen isä oman harkintansa mukaan jätti pois. Muutamaa kohtaa Annen isä oli hieman muuntanut muutaman sanan vaihdoilla jne.

Ilmeisesti voisimme sanoa d-versioksi viimeisintä suomennettua Päiväkirjaa (kuvassa), koska siinä on mukana nekin sivut, jotka Annen isä viimeisimmäksi panttasi. Päiväkirjan perusrakenne ja sisältö ei muutu mutta kokonaiskuva syvenee.

Toivottavasti Carol Ann Leen teos saa paljon lukijoita ja Annen päiväkirja myös. Tutkimus ja kirjoittaminen Anne Frankista jatkuu. Leen teos on mittapuuna kaikille tuleville tutkimuksille, kuten Annen serkku, viimeisin elossa oleva sukulainen, Buddy Elias  (Annen päiväkirjassa Bernd)  toteaa Anne Frank 1929-1945 -kirjan esipuheessa.

Leen kirjasta oppii paljon enemmän merkittävää toisen maailmansodan historiasta kuin vaikkapa strategiaan perustuvasta sotapelistä, vihjeeksi historiasta kiinnostuneille poikalukijoille. Saa aiheen ajatella, miten tämä on voinut tapahtua, miksi tämä on voinut tapahtua ja miten tällaisen kehityksen voisi tunnistaa heti alussa ja miten sorron, vainon ja sodan voisi välttää. Historiasta voi oppia. Kannattaa lukea Leen teos!

Sekä Anne Frankin Päiväkirja että Leen  Anne Frank 1929-1945 -teos ovat suositeltavia kirjoja kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Päiväkirjassa voi seurata sekä itsekeskeisen hupakon ensimmäisiä merkintöjä, että päämäärätietoisen kirjoittamisen prosessia, yksilön henkistä kehitystä ja kirjallisen tyylin kannalta taiteellista kehitystä. Samalla saa tutustua nuoren ihmisen aitoihin tunteisiin ja mietelmiin. Annen kirjassa yksityisen ja yleisen suhde on viiltävän totena nähtävissä. Ei nuori tyttö muokkaa jokaikistä lausettaan sen mukaan, mikä kuulostaisi kirjallisesti parhaalta mutta työn edetessä kirjoittajan arvostelukyky ja toisaalta luova prosessi hoitavat spontaanin ja harkitun yhteensolahtamisen parhaalla mahdollisella tavalla.

Leen teos antaa kenelle tahansa, vaikkapa lukiolaiselle, mallia siitä, miten lähteitä käytetään oikein ja oivaltaen.

Adalmiina