perjantai 29. kesäkuuta 2007

Reija Kaskiaho: Rastas


Lotta on viidentoista ja kulkee kesät ja talvet puukengissä. Lotan suuri rakkaus on kymppiluokkalainen Jake. Päivät täyttyvät koulusta, pitäisi hakea yhteishaussa, mutta pian kalenteri täyttyykin äitiysneuvolan merkinnöistä. Lotta on tullut raskaaksi. Raskaasti ottavat asian myös Lotan ja Jaken vanhemmat. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin järjestyvät, pariskunta löytää yhteisen asunnon ja vanhemmatkin alkavat hyväksyä asian. Kaikki näyttää siis sujuvan hyvin vaan entäs jos sittenkin..


"Muut kävelivät ja mä saavuin komeasti toimivalla hissillä. Se oli kyllä yllättävän pieni, eli kaksosia olisi turha yrittää. Onneksi musta oli tulossa ulos vaan yksi. Onneksi jo senkin takia, että me ei päästäisi ikinä yhteisymmärrykseen nimistä, jos pitäisi valita kaksi kerralla. Jake oli ehdottanut samaa nimeä molemmille. että jos menisivät sekaisin, niin ei se mitään. Mä taas kannatin ratkaisua, jossa molemmilla olisi täysin erilainen nimi, etteivät samastuisi toisiinsa vaan identiteetissä löytyisi. Ei mitään ratkaisua. Ei me kyllä yhdenkään nimestä mihinkään päästy. Mä olin hakenut nimikirjan kirjastosta ja päättänyt jo. Mirko tai Mirka. Jakekin oli päättänyt. Jarno junior tai Jaana.


- Luuletsä että mä aion olla jossain sukujuhlissa, että tässä on mun isäni Jarno, mun mieheni Jarno ja mun lapseni Jarno, mä olin hermostunut heti."


 


 

torstai 21. kesäkuuta 2007

Abdel-Fattah, Randa: Näyttääkö pääni tässä isolta?


Kun 16-vuotias Amal päättää alkaa käyttää musliminaisen perinteistä huivia, hijabia, hän kohtaa ennakkoluuloja monelta taholta. Koulun rehtori on varma, että Amalin vanhemmat ovat pakottaneet Amalin käyttämään huivia, luokkakaveritkin vaikenevat pariksi päiväksi. Onneksi Eileen- ja Simone-ystäviin voi aina luottaa!


Amal kohtaa uskontonsa vuoksi rasisimia ja ennakkoluuloja. Myös suhteet poikiin tuottavat ongelmia. Kuinka käy Amalin ja Adamin ystävyyden? Voivatko tyttö ja poika olla vain ystäviä vai toivooko jompi kumpi aina suhteelta enemmän?


"Myöhemmin viikolla Lara kysyy minulta, voinko pitää esitelmän islamista ja terrorismista seuraavassa lukion ensimmäisen vuosikurssin kuukausikokouksessa. Hänen äänestään huokuu, kuinka dynaaminen ja aikaansaapa oppilaskunnan puheenjohtaja hän on. - -


-         Miksi? Siksikö, että olen muslimi?


-         Niin, eikö se ole ilmiselvää? Hän katsoo minua kuin olisin vähän tyhmä. Miksi minun pitää kestää tätä?


-         Sinähän olet kristitty?


-         Niin…entä sitten?


-         Hyvä on, minä pidän sen esitelmän, jos sinä pidät esitelmän Ku Klux Klanista.


-         Mitä?


-         Miksi ei? Hehän olivat syvästi uskonnollisia, joten heidän tekonsa olivat varmaan raamatullisia. - -


-         Hei, älä nyt-


-         Ja saman tien joku voisi kertoa myös IRA:sta. Siitä puhuttiin hiukan lakitiedossa viime lukukaudella, muistatko? Haluaisin ihan hirveästi ymmärtää kuinka Raamattu sallii ihmisten heitellä pommeja ja silti käydä kirkossa. - - Ristin käsivarteni ja tuijotan Laraa uhmakkaasti. - -


-         Kuule, en tarkoittanut loukata. Ajattelin vain… no, ne terroristithan olivat muslimeja ja heistä puhutaan uutisissa, ja koska sinä olet muslimi, mietin että…- -


-         Niin, mutta muslimi on vain viestimien antama nimitys. Viime kädessä ne terroristit olivat hulluja, koska he räjäyttivät pommeja ja tappoivat ihmisiä. Kysymys on politiikasta. Kuinka mikään uskonto voisi oikeuttaa sellaisia hirmutekoja?


-         Olet varmaan oikeassa…


-         Ja jos haluat minun puhuvan heidän puolestaan ja toimivan heidän äänitorvenaan, mitä sinä oikein ajattelet minusta?"