maanantai 20. marraskuuta 2017

Ehdokkaiden kesken

Ninka ReittuSinä olet superrakas
Otava 2017

Viehkeä, värikäs, viisas ja käteen sopiva kirja.

Lapsi on superrakas vanhemmalle (näyttää aika lailla isältä, mutta voi olla joku muukin; äidiltä ei näytä, mutta nimi on Iso) ja kirja on superihana. 


Super-Rakkaistakin voi etääntyä, jos ei pidä varaansa.

Jukka BehmPehmolelutyttö
WSOY 2017

Emma on 15-vuotias, Emmasta äiti tuntuu kylmältä ja etäiseltä, pehmolelut ainoilta läheisiltä. Uskottavampiakin pehmolelusuhteita on kuvattu, mutta toimii kerrontateknisesti tässäkin.  Toinen isoäiti on alkoholisti, sieltä päin äidin ja tyttären tunnevaikeuksien voi nähdä juontuvan.

Emma ei ole aivan yksin perheessä, vaikka hänestä siltä tuntuukin. Muutaman vuoden vanhempi Joona-veli reagoi ja välittää, kun huomaa, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Emman tyhjät seikkailut paljastuvat ennen kuin tilanne eskaloituu.

Kertomus on rajattu sopivan lyhyeen ajanjaksoon Emman elämästä, tarinan loppu on jätetty avoimeksi, mutta myönteiseksi - asioille voi vielä tehdä jotakin, jos haluaa.

Emman perhe on yhä koossa, vaikka perhe ei ole ollut erityisen onnellinen - jos ei avoimen onnetonkaan. Emman yksinäiset ratkaisut ja oireilu kertoivat, ettei kaikki ole ollut ok, mutta ulospäin fasadi oli kunnossa.

Nuori lukija joutuu ajattelemaan itse, miten kannattaisi toimia jatkossa, mitä jo tapahtuneesta voisi oppia, miten siitä selvitä; miten perheenjäsenet voisivat vielä auttaa toisiaan, tai mistä voisi hakea apua.


Emma on jo iso tyttö verrattuna Ebbaan, joka on 10-vuotias.

Riikka Ala-HarjaKahden maan Ebba
Otava 2017

Ebban vanhemmat ovat eronneet ja hän muistaa vanhempien riitelyn ennen eroa.  Ebban perhe on hajonnut, mutta molemmat vanhemmat ovat vielä läsnä joka päivä, äiti samassa kodissa ja isä puhelimen kautta hänkin. Myös molemmat suvut ovat edelleen Emman omina ja lomia vietetään myös isän luona.

Ebbaa harmittaa ja surettaa elämän jakaantuminen kahteen eri maahan, kahteen perheeseen jne. mutta hänellä on kyky tunnistaa omia tunteitaan ja ilmaista niitä. Isän jakaminen uusien ihmisten kanssa ei ole mukavaa. Isän uuden vaimon tytär Anna tuntuu vievän sitä aikaa, joka kuuluisi vain Ebballe, kun hän on tapaamassa isää. Ebballa on kuitenkin myötätuntoa nähdä, ettei Annankaan tilanne ole yksinkertainen, ei edes Jolandan, Annan äidin.

Aikuisten ihmissuhdeverkosto entisten ja nykyisten kumppanien ja heidän lastensa kanssa on lapsesta hieman hajottavaa. Ebba tekee havaintoja kuitenkin terveen, perustoiveikkaan ja elämänhaluisen lapsen näkökulmasta, joten kaikessa on mukana myös paljon iloa ja lämpöäkin.
   

Yhteistä Super-Rakkaassa ja Kahden maan Ebbassa ovat hassut, pienet, harmaat pilvet, jotka leijailevat sivuilla vain pieninä huolten merkkeinä, enemmän kuitenkin viattomina pilvenhattaroina, jotka voi puhaltaa pois tieltään, tai lentää niiden ohi ja läpi.

Super-Rakas voi olla pieni poika tai pieni tyttö (Supersankarijutut viittoineen viittaavat vahvasti poikajuttuihin, mutta kertomuksen pieni kertoja on niin söpö, että voisi seuraavassa kirjassa leikkiä prinsessaleikkejä ja kysellä uusia kysymyksiä elämästä, rakkaudesta ja välittämisestä. Poikanakin.)

Kaj Korkea-aho, Ted Forström: Viraalit nerot
Kuvitus: Pentti Otsamo; Suomentanut: Laura Beck
Otava 2017

Viraalit nerot ovat ainakin poikia ja he ovat hyvin heteroseksualisia poikia, ainakin siltä vaikuttaa ja niin he ainakin toistaiseksi kokevat. Päähenkilö Atlas on 15-vuotias ja 8. luokkalainen, kuten Pehmolelutyttö-Emmakin. Seksuaalisuus on pinnalla molempien teinien elämässä. Se vain ilmenee eri tavalla.

Super-Rakkaan pikkuisen muutos teini-ikäiseksi tapahtuu hyppäyksellä Viraaleihin neroihin. Tarina rakentuu mukavasti Atlaksen viesteistä parhaalle kaverille, joka on muuttanut vuodeksi Uuteen-Kaledoniaan, sekä Atlaksen tekemän Zoo-sarjakuvan stripeistä, kuvista ja teksteistä, sekä muista Atlaksen piirroksista. Hyvä ystävä on tärkeä, elinehto. Hänelle haluaa kertoa kaiken.

Neropatin päiväkirjat, Kapteeni Kalsarit, Nörtit, Bertit, Simpsonit - samoja aineksia.
Hauskaa, viihdyttävää, helppolukuista.
Internetin hulluimpia juttuja kevyesti Viraaleissa neroissa ("Waffling on a train" ym.) - ja toisenlaisia, yhtä pimeitä, vakavammin Pehmolelutytössä.


Sanna ManderAvain hukassa
Kustantamo S&S 2017

Viehättävässä portaikossa istuu joku avaimensa kadottanut, joka kutsuu etsimään avainta talosta, ja lopussa, kun on kierrelty eri asunnoissa, avain löytyy, ja avaimen omistaja tuumaa:
 "- - - Kutsuisin sut kylään
mutten ehkä pystykään...
Tilaa on niin vähän
- kirjahan loppuu tähän!
                                                                                 Sanna ManderAvain hukassa 

Muiden ehdokkaiden kanssa seurusteluun sopisi yhden aukeaman tarina:

"Tämä pieni on yksikseen,
aikuisista sai tarpeekseen.
Ne papatti ja pölisi, mökötti ja mölisi,
 Pieni sanoi: "Kiitti -
nyt mulle riitti.
En saa leikkirauhaa,
kun muut vain pauhaa!
Täällä kivempaa ois
jos muuttaisitte pois!"
Aikuiset sai silti luvan
rutistaa ja halata
ja pian kotiin palata.
                                                                                       Sanna ManderAvain hukassa 



Otava 2017

Anna Puun on vaikea olla valitsematta Koiramäen Suomen historiaa voittajaksi (eikä kukaan yritä häntä estää valitsemasta). Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuonna ilmestyvä historiakatsaus, joka  tallentaa nykyisille ja tuleville suomalaisille, niin lapsille kuin aikuisillekin, kuvitetun katkelman kansakunnan yhteisestä matkasta, kauan sitten, on nostalginen ja yhdistävä tarina.

Kaikki ehdokkaat viestivät omalla tavallaan, että elämme elämäämme yhdessä muiden kanssa. Tarvitsemme toisiamme. 

Adalmiina

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Luetaan lapselle ja lapsen kanssa



Tänään vietetään isänpäivää - 
Onnea kaikille isille!


Päivi Heikkilä - Halttunen: Lue lapselle!: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen


Perjantaina 10.11. oli Tampereen pääkirjasto Metsossa Suuri lukuseikkailu -seminaari otsakkeella Kuka lukisi minut? 

Lastenkirjainstituutin ja Lukukeskuksen koordinoima Suuri lukuseikkailu on osa Suomi100 -ohjelmaa. Hanke on toteutettu monen eri toimijan yhteistyöllä - mukana kirjastoja , kustantajia, kouluja, järjestöjä, kulttuurialan toimijoita jne.

Seminaarissa käsiteltiin lukemista, lukemaan innostamista, kirjojen kustantamista, lasten- ja nuortenkirjallisuuden trendejä, sopivien kirjojen löytymistä lapselle, lapselle lukemista ja yhdessä lapsen kanssa lukemista. 

Puhujina eri muotoisissa kokoonpanoissa mm. professori Marja-Kristiina Lerkkanen, tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen, kirjailija Tuula Korolainen, lasten-ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Paula Halkola jne.

Seminaarissa jaettiin myös Onnimanni-palkinto Päivi Heikkilä-Halttuselle hänen toiminnastaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkijana, kriitikkona ja kouluttajana. Ansaittu tunnustus.

Yllä olevissa kuvissa Päivi Heikkilä-Halttusen Atenan kustantamana vuonna 2015 ilmestynyt  Lue lapselle!: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen.

Kirja on kotimainen perusopas jokaiselle, joka haluaa perehtyä lapselle lukemisen eri muotoihin, lukemisen merkitykseen ja kirjallisuuskasvatukseen kodeissa, koulussa ja päivähoidossa.
Kirja tarjoaa runsaasti teemoittain kerättyjä Lue! -kirjalistoja.


Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle!: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen



Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle!: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen

Päivi Heikkilä-Halttunen on kiertänyt Suomea puhumassa kirjan pohjalta mm. perhelukemisen puolesta. Edelleen ajankohtainen kirja!

Niin, ja Päivi Heikkilä-Halttusen blogihan on ollut Kirjapuutarhassa lähes sen alusta asti!  

Päivi Heikkilä-Halttunen kukitettuna kuuntelemassa palkintoperusteluja




Seminaarissa tavattiin myös Sinikka ja Tiina Nopola, jotka kertoivat Risto Räppääjien ja Heinähattujen ja Vilttitossujen muuntumisprosesseista kirjoista elokuviksi.

Jos Nopoloiden sisarusten jutustelua purkitettaisiin puolen tunnin pätkiin, rentoutuisin päivittäin heidän seurassaan. Jos oikein elävästä kuvasta saisi seurata, seuraisin. Kuuntelisin kyllä useamman tunninkin kerrallaan, mutta eihän sellaista kukaan tuota, ikävä kyllä. 

Oli hauskaa kuunnella heidän analyysiaan elokuvan teosta - miten vähän luotetaan katsojan kykyyn oivaltaa. Kyseessä Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan naamiointikohtaus, jossa olisi riittänyt vilkaisu pujopartaan ja esiintulo muuntuneena, mutta ei - muuntautuminen piti kuvata kohta kohdalta. Turhautumisen määrän voi kuvitella.

Toinen riemastuttava analyysi koski Heinähatun ja Vilttitossun selkokirjaversiota. Sisaruksilla oli ollut hatarat tiedot selkokirjojen tavasta esittää tekstiä, joten he kauhistuivat huomatessaan, että huumori oli kadonnut tarinasta. Nielin monta naurunpyrskähdystä ja muutamaa en pystynyt pidättelemään, kun he selostivat epätoivoista yritystään saada tekstiin edes jotakin järkeä eli eloisuutta ja huumoria. Lopulta jo se, että sanoi-sanan tilalle sai muutettua muutaman muun verbin, tuntui jo voitolta. 

Asiaa! Ollakseen hyvä selkokirja kirjan ei todellakaan pidä olla umpitylsä, kelmeä, kalsa, iloton, kaikista vivahteista riisuttu kökkö kertomus. Kyllä sinne mahtuu muutama tunnesana, lämpöä, väriä ja ihmeteltävää. Eihän kenenkään tarvitse ymmärtää joka ikistä sanaa yhtään mistään kaunokirjallisesta teoksesta (vaikka hauskaahan on ymmärtää), kunhan tajuaa pääasiat, tunnelman, sävyn. Ei kaunokirjallinen teos ole koskaan välitettävissä vain helpotetulla tekstillä tehdyllä juoniselosteella. Välittääkseen jotakin kaunokirjallisen teoksen luonteesta on keksittävä muutakin kuin persoonattomien lauseiden ikävää kolketta. Hieno kuvitus voisi tulla avuksi silloin, kun vaatisi monta sivua selostaa jotakin viriävää tunnelmaa ja tilannetta.


Aleksanterin kirkon silhuetti hämärtyneessä marraskuun iltapäivässä
Metso
Kauniita jouluvaloja Hämeenpuistossa



Piotr Sochan Mehiläinen -kirjasta yksi aukeama isänpäivän kunniaksi. Itse kirjasta toivottavasti lisää myöhemmin. 

Hyvää marraskuun jatkoa! Vielä reilun kuukauden ajan päivä lyhenee, mutta jo parin kuukauden kuluttua huomaa, että olemme taas hyvää vauhtia - no ainakin pikku hiljaa - menossa kohti kevättä ja kesää.


(Blogger ei tottele, mutta ei jaksa enää säätää.)




Adalmiina