maanantai 19. kesäkuuta 2017

Hyvää kesää!



Reetta Niemelän, Mia Rönkän ja Sanna Pelliccionin (kuv. ja ulkoasu)
 kesäinen Nähdään majalla, pörriäisagentit (Sammakko 2016)
 on saanut jatko-osan, Nähdään majalla, lintuagentit(Sammakko 2017; Helmetissä on erheellisesti edellisen osan kansikuva). 
Molemmat ovat mitä parhaimpia kesäkirjoja lapsille, viihdyttävää lomalukemista ja innostavat luonnon tarkkailuun. Tieto- ja tarinakirja samoissa kansissa.

Nähdään majalla, lintuagentit -kirjan kansi, tekijöiden nimet piiloutuvat osittain lehvistöön.




Kesän aikana kirjastoon tulee lainattavaksi myös aivan toisenlainen kirja, aiheensa puolesta hieman vanhemmille lapsille, toistaiseksi vain englanniksi:
Jacqueline Wilson,
Wave Me Goodbye
Random House Childs, 2017

Kiinnostava uutuus Wilsonilta. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, päähenkilönä on 10-vuotias Shirley, joka lähetetään sotaa pakoon Lontoosta maaseudulle. 

Wilson on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen, Eurooppahan on taas täynnä sotaa paenneita lapsia. Tällä kertaa he ovat tulleet kauempaa kuin oman maan sisältä. Yhtä kaikki, monet heistä ovat erossa vanhemmistaan, sisaruksistaan, suvustaan.

Shirley-nimi tuo mieleen jostain syystä L.M.Montgomeryn Annan, Anna Shirleyn. Anna-sarjassa eteen tulee ensimmäinen maailmansota. En ole vielä lukenut tätä Wilsonin uusinta kirjaa ensimmäistä kappaletta pidemmälle ja tyylillisesti sitä on tietenkin paha verrata Montgomeryyn, mutta jotain samaa näiden kirjailijoiden empaattisissa lapsikuvauksissa on.

Montgomeryn tapauksessa hänen äitinsä kuoli, kun lapsi oli vasta parivuotias; isä jätti hänet äidin vanhempien hoidettavaksi. Anna- ja Runotyttö-kirjoissa Montgomery on vakuuttava yksin jääneen lapsen tuntojen kuvaajana. Tässä kohdassa Wilson on Montgomeryn kaltainen, vaikka hänen sankarinsa ovatkin tämän ajan lapsia ja ongelmat osin hyvinkin erilaisia.

Voisi kuvitella, että Wilson pääsee synkeästä alkuasetelmasta huolimatta tarinassaan kiinni johonkin sellaiseen, joka koskee myös tätä aikaa ja tämän ajan lapsia. Joidenkin on vaikea käsittää, miten Wilsonin loputtomat avioerolapsikuvaukset, adoptiot ja vanhempien ongelmat jaksavat kirja kirjalta kiinnostaa lapsia, mutta ihmettelijät eivät aina ole itse nykyajan lapsia.

Wilsonin huumori ja mielikuvitus loihtivat taatusti jonkin yllättävän näkymän kirjan kuvaamaan menneeseen aikaan ja siinä eläviin lapsiin. Pakko lukea koko tarina...

Luontokuvaus Wilsonin kirjoista puuttuu lähes täysin, mutta hän luo niin tarkkanäköisiä sosiaalipsykologisen tiedon ja luontaisen empatian muovaamia, kieltämättä mielikuvituksellisia, mutta silti uskottavia lapsi- perhe- ja ihmissuhdekuvauksia, että ei halua mainita asiaa puutteena. Hyvin virtaava dialogi korvaa tuulen huminat ja auringonlaskut... 

Wilson on omia lapsuuden suosikkikirjojaan luetellessaan maininnut usein mm. Louisa M. Alcottin ja Frances Hodgson Burnettin, helppo uskoa, mutta monien hänen sankarittariensa tunteikkuus, puheliaisuus ja ailahtelevuus tuo muistumia juuri Montgomeryn orpotytöistä. Näitä sielukkaita, liioittelevia ja kommelluksiin joutuvia pikkutyttöjä yhdistää kaipaus saada hyväksyntää ja turvaa.

Kirjatraileri kirjasta. Amazonin kuvaus kirjasta.


Angervo ja kuusama.

Adalmiina