Syksyn tullen monessa koulussa luetaan taas Nobel-kirjailija Goldingin klassikkokirjaa Kärpästen herra. Jo viidesluokkalaiset lukevat sitä. Hyvä niin, saattaapa joku jo 11-vuotiaana päästä tarinan myötä isojen kysymysten äärelle. Ovathan kirjan henkilötkin hyvin nuoria, vanhimmatkin vasta 12-vuotiaita, nuorimmat siinä 6-vuotiaita. Nykyään monet 11-vuotiaat ovat ehtineet katsoa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ennen kuin tarttuvat kirjaan. Hienoa siis että kirjakin tulee tutuksi. (Peter Brookin elokuva Lord of the Flies vuodelta1963, K11; sen sijaan Harry Hookin samanniminen elokuva vuodelta 1990 on K15). Kirja on kuitenkin sen verran monitasoinen ja rankka aiheeltaan, että siinä riittää luettavaa yläkoululaisille, lukiolaisille ja aikuisillekin.
Tänne Kirjasto Omenan Kirjapuutarhaan Kärpästen herra -teos pääsi kolmestakin syystä: kirja on suosittelun arvoinen sinänsä; kirjaa on varattu paljon näinä päivinä; eräässä vanhempainillassa oli tänä syksynä luennoitsija, joka sanoi vanhemmille, että jos ette vielä ole lukeneet kirjaa, tehkää se nyt.
Mikä kirja Kärpästen herra siis oikeastaan on? Mistä kaikesta se puhuu, kun se kertoo tarinan toisen maailmansodan aikana Tyynen valtameren saarelle pudonneista englantilaisista koulupojista, jotka joutuvat selviytymään pitkään keskenään, luonnon ja toistensa armoilla?
Kirjailijan omat vastaukset ovat tarinassa, mutta hän haastaa lukijan: jokaisen on vastattava itse kysymyksiin. Jokaisen pojan persoonallisuuden, sanojen, tekojen, toiveiden ja pelkojen edessä, tapahtumien pyörteessä, lukija, nuorikin lukija, joutuu arvioimaan poikien edesottamuksia. Mitä minä tekisin tuossa tilanteessa? Kenen puolella olen? Kuka toimii järkevästi, kuka oikein, kuka väärin? Kuka on hyvä tyyppi, kuka pahis? Mitä vanhemmasta ja eettisesti pohdiskelevammasta lukijasta on kyse, sitä enemmän herää kysymyksiä.
Kärpästen herran unohtumattomia henkilöitä ovat sympaattinen Ralph; kilpailuhenkinen ja ilkeä Jack; fiksu, kiltti ja puhelias, mutta itseensä luottamaton, Possuksi kutsuttu poika; herkkä, älykäs ja erikoinen Simon... Mitä kaikkea voikaan tapahtua ryhmässä, kun vallankäyttöä ei valvo kukaan!
Miksi aikuisten tulisi tuntea tämä kirja? Goldingin tarina on nyt vähintään yhtä ajankohtainen kuin vuonna 1954, jolloin se julkaistiin. Monikaan poika ei ole enää fyysisesti autiolla saarella, mutta moni on silti esim. virtuaalisesti siellä. Ovatko aikuiset tänään tietoisempia poikiensa olinpaikasta kuin tarinassa?
Jos sijoittaisit tarinan nykyaikaan, millaiseen ympäristöön siirtäisit pojat? Miksi sinun mielestäsi koulussa, netissä, IRC-galleriassa, Habbossa, You Tubessa, peleissä jne. on niin paljon kiusaajia, julmureita, väkivaltaa ja vihaa ihannoivia, niitä, jotka nauravat ja pilkkaavat ihmisiä, joita eivät ymmärrä tai jotka ovat erilaisia kuin he itse? Miksi juuri virtuaalimaailmassa on niin paljon Jackeja, jotka juoksevat ilkkumassa ja tappamassa? Saako nykyään olla luvan kanssa virtuaali-Jack ja onko tytöillä mielipidettä tästä kaikesta?
11-vuotiaan ei tarvitse vielä ymmärtää mitä tarkoittaa totalitarismi, yhteiskunnan vallankäyttömekanismit , joukkosuggestio tai vastuun pakoilu poliittisella tasolla, mutta jotta näitä kysymyksiä ei tarvitsisi kohdata myöhemmin uhrin tai tuomitun näkökulmasta, jo 11-vuotias osaa ajatella Kärpästen herran tarinan tasolla hyvän ja pahan, oikean ja väärän käyttäytymisen syitä, seurauksia ja oikeutusta.
Kirjojen kansikuvat Otavan kolmesta eri sarjasta: Otavan Seven-pokkari; Otavan Keskiyön kirjasto ja vanhin, oikealla, Otavan Kompassi-kirjat.
Keskiyön kirjastoon on valittu yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa", mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian; Franz Kafkan Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa; Mary Shelleyn Frankenstein; Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde; Bram Stokerin Dracula; Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva. Tässä seurassa Kärpästen herran kaikki ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Teosta voidaan tarkastella, kuten muitakin sarjan teoksia, tutkien sen psykologisia, sosiologisia, eettisiä, poliittisia, historiallisia jne. piirteitä ja merkityksiä. Aina on kuitenkin kyse hyvän ja pahan välisen taistelun ilmentymistä, yksilön ja yhteisön moraalin tutkimisesta.
Kirjasto Omenan nuorten kokoelmasta löytyy seitsemän Keskiyön kirjastoon kuuluvaa kirjaa; kaksi puuttuvaa osaa toistaiseksi vain aikuisten kokoelmissa - Dorian Greyn muotokuva ja Dracula.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti