tiistai 3. maaliskuuta 2009

Aho, Elisabeth: Aadan aikaikkuna


Yhdeksänvuotias Aada asuu kahden äitinsä kanssa, samassa rapussa asuvat myös mummi ja ukki. Aadalla on tapana istua ikkunalaudalla, verhon suojassa ja katsella kadun vilskettä. Eräänä aamuna Aadan katsellessa kadulle, alkaa vastapäinen toimistotalo kadota ja pian sen tilalle ilmestyykin kallion päällä oleva puutalo, jonka ikkunoissa on iloiset kukkaverhot. Aada pelästyy, mutta jää myös hieman uteliaaksi: missä hän on aiemmin nähnyt tuon puutalon?


 


Kun Aada myöhemmin uskaltautuu katsomaan ikkunasta, tuttu puutalo ilmestyy jälleen toimistotalon tilalle. Nopeasti Aada juoksee kadun toiselle puolelle ja totta se on, toimistotalo on kadonnut ja sen tilalla on puinen talo. Talon pihalla leikkii Marjut yhdessä pikkuveljensä kanssa. Aada tutustuu heihin ja melko pian Aadalle selviää, että hän onkin siirtynyt ajassa taaksepäin. Puutalossa asuu myös perhe, jossa on pieni vauva. Vauvan nimi on Minna, ihan kuin Aadan äidinkin…


 


Millaista oli elää neljäkymmentä vuotta sitten, kun maitoa myytiin pusseissa, kun ei ollut kännyköitä eikä mp3-soittimia? Aika on erilainen kuin nyt, mutta yksi asia on pysynyt samanlaisena: ystävyys. Aada saa Marjutista uuden ystävän, jonka kanssa aika lentää kuin siivillä.


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti