tiistai 22. syyskuuta 2015

Kepler62. Kirja yksi: Kutsu

 Timo Parvelan ja norjalaisen Björn Sortlandin kirjoittama ja Pasi Pitkäsen upeasti kuvittama Kepler62. Kirja yksi: Kutsu
WSOY 2015

Sain kirjan tänään käsiini (oli menossa varaajalle lainaan) ja luin sitä siltä seisomalta ahmien. Harppoen ja edestakaisin ja sitten pakon edessä keskeyttäen, mutta heti tiesin, että on kyseessä kirja, jonka menen ostamaan, etten vie sitä lainaavilta lapsilta. Sain innoissani kerrottua kirjasta kahdelle pojalle, jotka tekivät välittömästi varauksen ja kolmas sanoi tulevansa seuraavana päivänä, koska hänellä ei ollut korttia mukana. Kerrottuani parilla lauseella kirjasta, luin siitä kohdan, jossa helpon tuntuinen peli alkoi tuntua muuttuvan ja Ari... Pojat olivat myytyjä.
(Mutta sitten piti jatkaa muita töitä.)

 Ovatpa he tehneet hienon kirjan!
 Kokonaisuus on kolmen henkilön yhteistyön tulos. Tarina on hyvä. Mieleen nousee muistumina monta hienoa kirjaa: Veljeni Leijonamieli (Korppu ja isoveli), Coraline (äiti), viimeaikaiset nuorten dystopiat (niin, se on itsekin dystopia), Peliin kadonnut poika (hieman) jne. Kepler62 on silti uniikki, oma luomuksensa. Se sopii monenlaiselle lukijalle - tytölle, pojalle, ei vielä paljon lukeneelle mutta myös ahmatille, pelaajalle, avaruudesta ja tieteistarinoista kiinnostuneelle jne. - niin ja tietysti alakoululaisille (vaikka siitä voi nauttia vanhempikin). Se on se juttu. Ei ole helppoa kertoa näin vakuuttavasti ja samalla riittävän yksinkertaisesti kyseisen lajityypin vaatimaa tarinan taustoitusta ja psykologista viritystä kuin mitä Parvela & Sortland.
Tästä tulee ensimmäinen kotimainen scifi-sarja, jonka kaikki alakoululaiset haluavat lukea?

Kuvitus tekee kirjasta mahtavan. Se huokuu samaa henkeä kertomuksen kanssa. Mustavalkoiset, kaksiväriset, värilliset kuvat - jokaisella on paikkansa. Pasi Pitkänen on sisäistänyt tarinan ja saa sen sykkimään, virtaamaan ja koskettamaan. (Valtavan ilahtunut kuvittajan monipuolisuudesta ja sielukkuudesta.)
 Pitkänen tavoittaa kuvissa huikean osuvasti tunnelmia, muistoja, toiveita, urbaanin ympäristön, valon monilla eri tavoilla, liikkeen pimeyden halki jne.
 Kuvitus Pasi Pitkänen
 
 Kuvitus Pasi Pitkänen

Näyttää siltä, että tästä kirjasta täytyy tehdä lisätilauksia kirjastoon. Aika nopeasti. Tämä ollaan vasta löytämässä.
Lisää kirjasta ym.

Tämä kirja on merkittävä siinäkin mielessä, että se julkaistiin samaan aikaan Suomessa ja Norjassa ja siinä on kuvitusta myöten (leijakuvassa näkyy, vaikkakaan ei siitä otetussa räpsyssä kovin hyvin, norjalainen maisema)molempien maiden innoitusta. 

Kirjan alussa mainittu hyvän ja pahan tiedon puu luo tarinaan filosofisen ulottuvuuden, joka kumpuaa eurooppaa kauempaa olevasta tarinasta, mutta joka on eurooppalaista ja pohjoismaista moraalista pohdintaa yhdistävä vertauskuva (vrt. Georg Henrik von Wright, Humanismi elämänasenteena).
Mihin ja miten ihminen käyttää tietoa.


Jos jokin on surullista, on tietenkin se, että totalitaristinen järjestelmä voi, kuten tarinassa, seurata myös sinänsä hienoja päätöksiä, kuten sitä, ettei haluta enää sotia tai  ettei luontoa saa tuhota. Ihmiset kun eivät joukkona ole viisaimmillaan ja väkisin ylläpidetyt "yhteishallitukset" unohtavat yksilön. 

Toinen osa on jo tilattu, mutta se ei ole vielä kirjastoissa. Varauksia on juuri nyt 51.
Kepler62. Kirja kaksi: Lähtölaskenta 


Lopuksi vielä linkki liittyen Timo Parvelaan, Elloihin ja ekaluokkalaiskampanjaan:

Adalmiina 
PS Kiitos vinkistä Anne L.:)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Aikakirjoja Supermarsun, Jannen ja Paten kanssa

Paula Noronen: Supermarsu ja jääräpää Janne
Tammi 2015
Timo Parvela: Paten aikakirjat
Tammi 2015 

Helmetistä varattavissa:


Jeh, tällä kertaa Emilian kanssa pääsi aikamatkalle vuoteen 1876, kun Jean Sibelius oli 11-vuotias. Emilian luokka lähtee leirikouluun Tuusulan rantatien maisemiin. Rehtorin mukaan kyse on taideliikuntamusiikkipiirustuskesäleirikoulusta. Siirtymä ajassa tapahtuu erääseen viuluun liittyvän tapahtuman yhteydessä.

Emilian suusta: "Tätä ei uskoisi edes äidin poikaystävä Pertti, joka on todella herkkäuskoinen."(mts. 69) 

Emilian ryhmään kuuluvat Simo, Kirsikka ja Antero eli Rasvis. Monenlaisten seikkailujen ja kommellusten jälkeen ryhmä pääsee takaisin nykyaikaan, vaikka Marsu-Halosen vettä ei ole tällä matkalla mukana. Sekin selviää ihan lopussa, että Jannekin on...no,
se selviää lukemalla.
***
 Timo Parvelan Elloista tuttu Pate on saanut oman kirjasarjan ja hyvä niin.

Paten aikakirjat on mainio kirja. Pasi Pitkäsen kuvituksella on kirjassa iso rooli. Jokaisesta kirjan sivusta on tehty kiinnostava, yllätyksellinen ja helposti avautuva. Teksti on jaettu selvästi erottuviin kappaleisiin ja nettikeskustelujen repliikeissä on profiilikuvat alussa. Sivuilla on tarpeeksi tyhjää tilaa, otsikot erottuvat isoina ja selkeinä. 

Paten ja kavereiden tarina alkaa lupaavasti, ensimmäiset sivut ovat maukkaimpia.

 Mukaan otettujen aikuisten tarina ei ole kovin hyvä. Nopoloiden Rauhan ja Lennartin tasolle eivät Paten eno ja uimaopettaja Karoliina pääse. Alla olevassa kuvassa näkyvään aukeamaan (mts. 90-91) eivät sovi samat kehut kuin valtaosiin sivuista.
Nuhjuisen Pentti-enon muuttuminen kynttilöitä potkivaksi ääliöksi ja kunnollisen uimaopettajan verkkosukkaiseksi raivottareksi - tällaisia kohtauksia vilisee viihteessä, mutta voisiko keksiä jotain omaperäisempää?

Kun vertaa Supermarsun huumoria Paten aikakirjoihin, vaaka kallistuu Supermarsun puolelle. On huomattavasti huvittavampaa kuulla Emilian oppineen tekoitkua äitinsä poikaystävältä Pertiltä kuin lukea Paten huomioita enostaan ja Karoliinasta, mutta kukaan ei ole täydellinen.
 Silti uusi Pate-sarja on mahtava ja saavuttaa varmasti supersuosion. Risto Räppääjien, Kapteeni Kalsareiden, Tatujen ja Patujen ja vastaavien kanssa se kilpailee pienten lukijoiden suosiosta.

Pienimpien lukijoiden näkemykset maailmasta muotoutuvat myös helppolukuisten kirjojen kautta. Siksi niissä toivoisi olevan raikkaampia kohkauksia kuin pieleen menneet treffit ja niistä raivoaminen, jotka ovat tyhjänpäiväisen viihdekuvaston aiheita.

Kohkausta pitää olla, se on tällaisten huumorikirjojen elinehto, mutta ei liian jämähtäneillä asenteilla.

Emilia ja Pate ovat joka tapauksessa molemmat sympaattisia hahmoja ja mainioita kertojia, se on selvä.
 t. Adalmiina

lauantai 12. syyskuuta 2015

Kirjaston kalatehdas

 
 
 
 
Heh, kuulin puhuttavan kalatehtaasta ja kyllähän tämä melkoinen tehdas olikin, kun pelkästään Soukan kirjastossa oli jo näin paljon kirjavinkkikaloja. Vinkit ovat evän alla ja kaloja voi onkia Espoonlahden ekaluokkalaisten kirjastotapahtumissa. Kuvissa Tanja N:n somistamia hyväntuulenkaloja.
Adalmiina

torstai 10. syyskuuta 2015

Ella-linkkejä

Kuva:
Ella-juhlavuoden logo, Kustannusosakeyhtiö Tammi


Tässä vielä pari hyvää linkkiä Timo Parvelan haastatteluihin. Ensimmäisessä lapset haastattelevat Timo Parvelaa ja toisessa Timo Parvela antaa lyhyen lausunnon Tammen ja HelMet-kirjaston yhteistyönä jaettavista kirjoista ekaluokkalaisille + esittää vetoomuksen vanhemmille lukea lapsille.

 
 
Kesä on kallistumassa kohti syksyä,
 mutta ainakin tämä viikonloppu on vielä lämmin ja aurinkoinen koko Suomessa.
 
Adalmiina

tiistai 1. syyskuuta 2015

Onnea Ellalle ja Ellan kavereille

Kuva:
Ella-juhlavuoden logo, Kustannusosakeyhtiö Tammi

Kylläpä aika rientää. Ella on ollut keskuudessamme jo 20 vuotta. 
Onnea vaan Ella ja Timo Parvela! Ja onnea Tammellekin!

Alla kaksi linkkiä, joissa HelMet.fi:n päätoimittaja Iina Soininen haastattelee Timo Parvelaa. Ensin Iina kyseli Ellasta ja Ellan kavereista:
7 kysymystä Ellalle 

Ja sitten Iinan haastattelu, jossa Timo Parvela puhuu. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkää, kun Timo vertaa 20 vuoden takaista maailmaa ja nykyistä. Todellakin, meillä kaikilla asian tiedostavilla on tehtävä: lukemiseen pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin. Se on taito, jonka saavuttamisesksi kannattaa nähdä vaivaa. Hieno haastattelu ja puheenvuoro.

(Lopussa saamme tietää Timo Parvelan omat nuoruuden lempikirjat.)
20 vuotta tokalla luokalla
 
Tammi ja HelMet-kirjastot tekevät Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjasarjan juhlavuoden kunniaksi yhteistyötä. Kaikki Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten ekaluokkalaiset (2015–2016) kutsutaan kirjastoon ja he saavat käynnillään kirjayllätyksen.

Tällainen tempaus on tarpeen, jotta kiinnitetään huomiota lukemisen tärkeyteen, kirjastojen tärkeyteen, lastenkirjallisuuden kustantamisen tärkeyteen ja - ei vähiten - lastenkirjallisuuden kirjoittamisen tärkeyteen.

Linkki Helmet-kirjaston sivulle:
Tammen ja HelMet-kirjastojen yhteinen ekaluokkalaiskampanja 

Tammen tiedote 1.9.2015:
Timo Parvelan Ella ja kaverit –kirjasarjan juhlavuoden kunniaksi HelMet ja Tammi yhteistyössä

HelMet-kirjastoissa on syksyn aikana jos jonkinlaisia Ella-juhlia. Yritetään kertoa jostain juhlasta Kirjapuutarhassakin.


  Adalmiina

maanantai 24. elokuuta 2015

Elokuun lopussa, ennen viilenevää säätä

"Oli varmaan jo iltapäivä eräänä elokuun lopun päivänä, kun Muumipeikko ja hänen äitinsä saapuivat suuren metsän sisimpiin sopukoihin. Siellä oli aivan hiljaista, ja puitten alla oli niin varjoisaa kuin hämärä olisi jo laskeutunut. Siellä täällä kasvoi valtavia kukkia, jotka loistivat omaa valoaan kuin lepattavat lamput, ja syvällä varjojen välissä liikkui pieniä kylmänvihreitä valopisteitä."
 
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva 
 
Helteisen päivän jälkeen, ennen uutta, ehkä kesän viimeistä helteistä päivää, on hyvä lukea Tove Janssonia, joka sanoo kaiken juuri niin kuin pitää. 
 
Adalmiina

perjantai 14. elokuuta 2015

Koulu alkoi jo

 
Hyvää koulun alkua!
toivottavat Adalmiina ja Saima

+ Aku Ankka ja merikäärme :)

Koululaiset saavat taas repun täydeltä hienoja, värikkäitä koulukirjoja,
 joita kannattaa tutkia heti alussa selaillen, edestakaisin.
 Sekä lempiaineiden kirjat että ei suosikkiaineiden kirjat
 tulevat tutun oloisiksi.
 Mieluisista saa jo etukäteen maistiaisia,
 ja vähemmän mieluisista saa otteen,
niskalenkin,
 kun malttaa vaan tutustua rennosti.

Uusin Neropatin päiväkirja on saapunut kirjastoihin ja lähtenyt saman tien lainaankin, tietysti.
WSOY 2015.
Näitä on tällä hetkellä 258 kpl HelMet-kirjastossa, joten varmasti jokainen saa luettavakseen jossain vaiheessa.
No kolhiiko kohtalo kovasti Gregiä?
No hah, Gregin kaveri Rowley on vain saanut tyttökaverin. :)
Greg herkistyy muistelemaan paitsi aikoja Rowleyn kanssa, myös yhtä ja toista lapsuuden ajoilta jne.
Perhe, sukulaiset, koulu - ja Rowley Abigailin kanssa...
Naurua silti tiedossa.
Tunteita. Poikien tulkintoja maailmasta.
Äitejä, jotka lukevat kasvatusoppaita, tai ovat lukeneet.

Monen hauskan kohdan ohella kirjaluettelot olivat taas mainioita. Tällä kertaa Greg löytää kasvatusaiheisia kirjoja äitinsä komerosta. Äiti on häveliäästi piilottanut ne ylähyllylle, kenkälaatikoiden taakse. Kirjoja on joka lähtöön: Auta lastasi kohtaamaan menetys, Näin saat lapsellesi kavereita, Opeta lapsesi rakastamaan lukemista, Eroon netistä jne. jne.) Moni lapsuuden mysteeri selviää Gregille, kun hän tutkii kaappia.

Gregin kärvistellessä ystävättä Kohtalo kolhii -kirjassa, Superkamut vaikuttavat vähän turhankin supereilta. Superkamut: Menoa ja metkuja Lehtometsässä -kirjassa (Lasten keskus 2013)

Oivallisessa suvaitsevaisuus-, ystävyys- ja kiusaamisenestokirjassa - Superkamuissa siis - on opettavaisuutta ja yhteistoimintaa, joka kuvituksen myötävaikutuksesta jää hetkittäin pinnalliseksi? Superkamujen eläminen "yhdessä kuin yhtenä perheenä, toistensa naapureina ja 
parhaina ystävinä" poikkeaa kovasti Greg Heffleyn kuvaamasta koulumaailmasta, ihmissuhdeongelmista, kiusaamisesta, peloista, häpeästä ja epätietoisuudesta.  
 Superkamut onkin lasten kirja, satukirja.

Silti molemmat kirjat onnistuvat omalla tavallaan paljastamaan yhteiselon kipupisteitä.
Superkamuissa tarinoihin sisältyy ratkaisuja; Neropatin päiväkirjoissa nuori lukija tekee itse päätelmiä ja oivaltaa jotain itsestään ja muista.

Nyt koulujen alettua voivat aikuiset muistaa katsella ja kuunnella, ettei kukaan lähellä oleva lapsi tai nuori joudu pelkäämään kiusaamista, koulumatkaa, yksinäisyyttä jne. Ja lapset ja nuoret, jos jotain sattuu, kertokaa siitä. 

Superkamut -kirjassa on kohta
(Kaunis hiljaisuus, s. 40-41),
 jossa ystävykset kuuntelevat hiljaisuutta ja hiljaisuudesta erottuu ääniä: 
tuulen ääni, kun se kahisuttaa hiljaa puiden lehtiä; lammen veden liplatus rantaan; puron kohina kauempana ja tuulen suhina yläpuolella. 

Hyvää alkanutta lukukautta erityisesti ekaluokkalaisille ja kaikille uuteen kouluun ja luokkaan menneille!
Adalmiina