Paula Noronen: Supermarsu ja jääräpää Janne
Tammi 2015
Timo Parvela: Paten aikakirjat
Tammi 2015
Helmetistä varattavissa:
Jeh, tällä kertaa Emilian kanssa pääsi aikamatkalle vuoteen 1876, kun Jean Sibelius oli 11-vuotias. Emilian luokka lähtee leirikouluun Tuusulan rantatien maisemiin. Rehtorin mukaan kyse on taideliikuntamusiikkipiirustuskesäleirikoulusta. Siirtymä ajassa tapahtuu erääseen viuluun liittyvän tapahtuman yhteydessä.
Emilian suusta: "Tätä ei uskoisi edes äidin poikaystävä Pertti, joka on todella herkkäuskoinen."(mts. 69)
Emilian ryhmään kuuluvat Simo, Kirsikka ja Antero eli Rasvis. Monenlaisten seikkailujen ja kommellusten jälkeen ryhmä pääsee takaisin nykyaikaan, vaikka Marsu-Halosen vettä ei ole tällä matkalla mukana. Sekin selviää ihan lopussa, että Jannekin on...no,
***
Timo Parvelan Elloista tuttu Pate on saanut oman kirjasarjan ja hyvä niin.
Paten aikakirjat on mainio kirja. Pasi Pitkäsen kuvituksella on kirjassa iso rooli. Jokaisesta kirjan sivusta on tehty kiinnostava, yllätyksellinen ja helposti avautuva. Teksti on jaettu selvästi erottuviin kappaleisiin ja nettikeskustelujen repliikeissä on profiilikuvat alussa. Sivuilla on tarpeeksi tyhjää tilaa, otsikot erottuvat isoina ja selkeinä.
Paten ja kavereiden tarina alkaa lupaavasti, ensimmäiset sivut ovat maukkaimpia.
Mukaan otettujen aikuisten tarina ei ole kovin hyvä. Nopoloiden Rauhan ja Lennartin tasolle eivät Paten eno ja uimaopettaja Karoliina pääse. Alla olevassa kuvassa näkyvään aukeamaan (mts. 90-91) eivät sovi samat kehut kuin valtaosiin sivuista.
Nuhjuisen Pentti-enon muuttuminen kynttilöitä potkivaksi ääliöksi ja kunnollisen uimaopettajan verkkosukkaiseksi raivottareksi - tällaisia kohtauksia vilisee viihteessä, mutta voisiko keksiä jotain omaperäisempää?
Kun vertaa Supermarsun huumoria Paten aikakirjoihin, vaaka kallistuu Supermarsun puolelle. On huomattavasti huvittavampaa kuulla Emilian oppineen tekoitkua äitinsä poikaystävältä Pertiltä kuin lukea Paten huomioita enostaan ja Karoliinasta, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Silti uusi Pate-sarja on mahtava ja saavuttaa varmasti supersuosion. Risto Räppääjien, Kapteeni Kalsareiden, Tatujen ja Patujen ja vastaavien kanssa se kilpailee pienten lukijoiden suosiosta.
Pienimpien lukijoiden näkemykset maailmasta muotoutuvat myös helppolukuisten kirjojen kautta. Siksi niissä toivoisi olevan raikkaampia kohkauksia kuin pieleen menneet treffit ja niistä raivoaminen, jotka ovat tyhjänpäiväisen viihdekuvaston aiheita.
Kohkausta pitää olla, se on tällaisten huumorikirjojen elinehto, mutta ei liian jämähtäneillä asenteilla.
Emilia ja Pate ovat joka tapauksessa molemmat sympaattisia hahmoja ja mainioita kertojia, se on selvä.
t. Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti