Matt Sewell:
Suomentanut Heli Naski. Atena 2015.
Matt Sewellin Pöllöt-kirja onnistuu olemaan sekä hurmaavan kaunis että selkeän asiallinen tietokirja lapsille. Pöllöt esitellään elinympäristöittäin: Metsien pöllöjä; Tropiikin pöllöjä; Erämaiden pöllöjä; Autiomaiden pöllöjä. Jokaisen pöllön ominaispiirteet tulevat hyvin esille sekä kuvissa että teksteissä.
Pöllöt ovat salaperäisiä yön lintuja. Salaperäisiä nykyään enää runollisessa mielessä, mutta voi helposti ymmärtää entisajan ihmisten uskomuksia pöllöistä. Nyt jäljellä on enää pöllöjen ihailu.
Kesän alussa meillä oli Kirjapuutarhassa esillä Essi Kummun
Harjoituspusuja, jonka
ensimmäinen kappale on nimeltään Rannalla, ja jonka tarina alkaa kesäloman ensimmäisestä päivästä. Nyt, kesän käännyttyä jo heinäkuun lopun tunnelmiin, otetaan mukaan toinen kesäloman ensimmäisestä päivästä aloittava tarina, nimittäin Tapani Baggen
Rannalla, Tammi 2015.
Tapani Baggen tyyli on arkipäiväisempää kuin Kumun Elias-tarinoiden tai jopa Sewellin Pöllöt-kirjan tyyli. Kaisa-sarjan kirjat ovat paikoitellen helppolukuisuudessaan selkokirjan pelkistyvyyttä lähestyviä. Tarinakokonaisuuksista ja tilanteista nousee kuitenkin huumoria ja tunnevivahteita, joita selkokirja ei tavoita eikä yleensä tavoittelekaan. Tällaisessa sarjassa yksi osa saa anteeksi kömpelyyksiä ja oikomisia, joita yksittäiskirjassa ei voisi ohittaa. Sarjan turvin osatkin ovat mainioita.
Kun lukee runollista ja arkista tarinaa rinnakkain, arkinen tuntuu aluksi tyhjemmältä, apeammalta. Sarjan edelliset kirjat sisältävät aina rakennusaineksia uudelle osalle, mutta jos ne eivät ole tiedossa, jotkut asiat voivat tuntua perustelemattomina oudoilta.
Rannalla-kirjassa tällainen ontto kohta on se, jossa Kaisa pitää sadetta ja ukonilmaa talonmies Laineen kanssa veneen alla, lopulta vesilätäkössä. Koska pikkutyttöjen ei lähtökohtaisesti kannata antaa luulla, että heidän tehtävänsä on pelastaa "Herra Lemun" kaltaisia aikuisia, ei kilteinkään originelli aikuinen ole välttämättä noin vain parasta veneenalusseuraa. Täytyy tietää aiemmista osista, että Laine on ollut luotettavana hahmona mukana alusta asti. (Tosielämässä jotkut Laineen edesottamukset olisivat tosin kyseenalaisia, kuten vaikkapa Kaisan äidin kirjeen tuominen Kaisalle, jolloin Kaisa lähti omin päin (tosin Laine oli matkassa mukana, vaikka Kaisa ei sitä tajunnutkaan) Turkuun ja äidin luo saareen, josta isä haki hänet takaisin. Maailmalla-osassa.)
Molemmissa kirjoissa, niin Kumun Harjoituspusuja -kirjassa kuin Baggen Rannalla-kirjassakin, käsitellään lapsen arkea, tunteita, perhettä, muutoksia, sopeutumista, haikeutta. Molemmissa mennään eteenpäin, kypsytään. Molempien perheistä löytyy paikka lapselle ja aikuisten taholta ilmenee turvaa ja rakkautta.
Eliaksen perheen muualla asuva isä on enemmän Eliaksen arjessa mukana kuin Kaisan äiti Kaisan elämässä, mutta molemmilla lapsilla on sulattelemista vanhempiensa uusissa kumppaneissa. Kaisa osaa ilmaista tunteensa suoremmin kuin Elias. Baggelta on oivaltavaa olla tekemättä Kaisan elämään ilmaantuneesta Sirkasta liian fiksua. Sirkka on kömpelö ja osaamaton ilmaisuissaan, mutta Kaisa on selviytyjä ja hän tajuaa, että huonompiakin vaihtoehtoja olisi, että tulossa olevasta vauvasta voi olla hänelle iloakin. Bagge tuo tilanteen niin lähelle maan pintaa, että matalimmallakin olevat saavat siitä kiinni.
Vauva-asia on kuitenkin aluksi vaikeampi käsiteltävä kuin aiemmin tapahtunut muutto Sirkan taloon.
Kaisa on uskottava ja eheä hahmo vaatimattomaksi kuvatussa ympäristössään. Häntä ei voi olla vertaamatta myös Tuula Kallioniemen Karoliinaan. Tässä meillä on kaksi ihanaa persoonaa, joiden edesottamuksia on kiinnostavaa seurata. Molemmat kirjailijat ovat saaneet tyttöihinsä ytyä ja pystyvät heidän kanssaan ja kauttaan puhumaan monista tärkeistä ja ajankohtaisista asioista nauruhermoja kutkuttaen.
Kaisa on Keltanokka-sarjan sisäsarja. Sarjan ensimmäisten kirjojen kuvittaja oli Katja Tukiainen. Hänen väriensä ja viivansa jälkeen Hannamari Ruohosen piirrokset tuntuivat aluksi, no, arkisilta, mutta pian saattoi havaita, että ne tuovat oman valoisan ja realistisen lämpimän vivahteensa kirjoihin, puhuvat samaa kieltä niiden kanssa. Nyttemmin en laittaisi kumpaakaan kuvittajaa toisen edelle Kaisan kuvittajana; molemmat ovat onnistuneet ilmaisemaan jotakin Baggen Kaisa-tarinoiden olemuksesta ja jopa täydentämään niitä.
Viime vuonna (2014) ilmestyneessä yhteisniteessä on kolme ensimmäistä Kaisa-tarinaa (Pihalla; Ulkona; Kylässä). Kuvittaja Hannamari Ruohonen.
Ensimmäisen Kaisan kansi 2002, Katja Tukiainen.
Heinäkuisin terveisin,
Adalmiina
