Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuvat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Minerva Sipulirengassuolla ja muita huomioita

  JUBA: Minerva - Sipulirengassuon vanki
Otava, 2016

Uusi, ihastuttava Minerva tulossa kirjastoihin näinä päivinä.
Ei kaikkein pienimmille pilteille (6+), kuten ei muutenkaan koko sarja, mutta muuten ihan kaiken ikäisille,  kaikille, jotka nauttivat crazystä huumorista, mielikuvituksellisista tarinoista, upeista kuvista ja pienistä tytöistä unohtumattomina sankareina.

Minerva on kaukaista sukua argentiinalaisen Quinon ((Joaquin Salvador Lavado) 5-vuotiaalle Mafaldalle, ranskalaisen Emmanuel Guibertin ja Joann Sfarin Sardinelle (Sardine in the Outer Space), Tove Janssonin  Pikku Myylle, Simpsoneiden Lisalle ja kaikille niille tyttöhahmoille, joilla on älyä, tarkkanäköisyyttä, tilannetajua, itsetunto kohdillaan ja enemmän tai vähemmän hyvä elämänasenne.

 Juban uusin Minerva 2016

Visuaalisesti Juban Miranda - ja maailma, jossa Miranda elää - muistuttaa joiltain osin Joann Sfarin Sardine in the Outer Space -sarjan päähenkilöavaruusmerirosvotyttöä ja hänen maailmaansa. No, ihan eri henkilöt ja maailmat ovat kyseessä, mutta hahmoja ja tapahtumia on hauska vertailla.

Sardine on tunnustettu huippusarja, eikä Minerva häpeä sen rinnalla.
(Sfarin sarjakuvista Helmet-kirjastossa on hyvin Pikku vampyyri menee kouluun -albumia, sarjakuvamukaelmaa Pikku prinssi (Antoine de Saint-Expéryn romaanista) ja Rabbin kattia, mutta Sardine in the Outer Space on hiipunut vähiin tällä hetkellä.)

Juban Minerva-tyttö on huoleton optimisti, jolta irtoaa teräviä kommentteja ja arvostelua, mutta perusasenne on ongelmia ratkaiseva, selviytymiseen ja hyvään luottava. Kaiken kaikkiaankin replikointi on albumeissa nasevaa ja hauskaa, myös muiden kuin Mirandan.

Alla muutama satunnainen kohta albumista. (Paksu pilvi kuvanottohetkellä. Albumissa värit ovat puhtaat, kuten yllä voi todeta.)




Alun pikkupilttihuomautus johtuu juuri tästä pikkulapselle vaikeasta aiheesta, eli sieppauksesta yms. siihen liittyvästä. Miksi Pellervo sitten sieppaa lapsukaisia/eläinten poikasia? Pellervon selitys on se, että "Pingviinitytöt pitivät minua outona, eivätkä halunneet munia minulle. Nyt minä kostan kärsimäni vääryydet muille."  (Ruutu alla)
No huh, huh.


Miksi Minerva joutui suolle? Hetken tottelemattomuudesta. Pikkulapsesta pelottavaa, mutta koululaisesta jo huvittavaa. Suosittelen!



   
Kansikuvat Amazonista. Sardine in the Outer Space -sarjan alkukieli on ranska. 

Helteistä heinäkuun loppua, toivottaa
Adalmiina

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Nörtti 2 Next level ja noloja valheita

 
HelMet-kirjastoihin on kohta  tulossa Aleksi Delikourasin Nörtti 2: Next level.
Otava 2013. Varauksen voi jo tehdä.

Kirja on visuaalisesti miellyttävä, pinta kiiltävä, koko juuri käteen menevä, paksuus kohdillaan eli 173 sivua sopii monelle. Tarkkaan katsoen netistä tutun sankarin kasvotkin voi tunnistaa kannesta. Kirja on edelleen päiväkirjaromaani.

Edellisestä osasta oli puhetta Kirjapuutarhassa aiemmin:

Nörtti 2 on varsin luettava, kuten edellinenkin kirja. Sitähän nyt lukisi ihan mitä vaan, mitä sympaattinen nörttipoika kirjoittaa. Hänen ajatuksistaan on ilman muuta kiinnostunut, hänen tekemisiään seuraa kernaasti ja hänen luojansa eli kirjailijan hahmonkehittämistä tarkkailee mielellään. Etenkin kahden ensin mainitun syyn vuoksi kirjaa voi edelleen suositella hyvillä mielin. Kyllä tässä on paljon samoja aineksia kuin edellisessäkin kirjassa, joten viihtyminen on taattu. Kannattaa lukea siis!

Sitten seuraa arvosteluosuus, johon voi palata luettuaan kirjan.
Toinen osa ei ole ihan niin hyvä kuin ensimmäinen.
Ensimmäiseen osaan oli saatu rosoisuutta ja aitouden tuntua. Oli aiheellista verrata sitä maailmanmaineeseen nousseeseen Kinneyn Neropattiin. Toista osaa voi verrata pikemminkin serkusten Jacobssonin ja Olssonin Lasseihin ja Bertteihin. No, onhan siinä kuitenkin mahtava, vaikkakin ohut traaginen säie edelleen ja se pelastaa paljon.Tuo syvyyttä ja kontrastia. Kirjan alku, ensimmäiset puolitoista sivua ovat tyylillisesti hieno nörtin pelisession kuvaus. Alku lupaa paljon.
Leirikoulu Kreikassa lataa sekin odotukset korkealle. Ja kaverusten sarjakuvahahmojen suunnittelu ja piirtäminen. Jaken ja Fetasalaatin suhde, Nörtin mahdollisuudet Fetasalaatin suhteen. Rankka koulukiusaaminen. Kaikki hyviä aiheita.

Jake on hyvin luotu hahmo. Fetasalaatti Krista, no, pakollinen, ei huono hahmo, hyvä peili (eiväthän Napapiirin sankaritkaan pärjänneet ilman Pamela Tolaa, jos vertaus sallitaan), karmeat luokkakaverit Otto ja Lauri ok, Hege91 (Heikki, pelikaveri) ok, MegaMan (kiusattu, todistuksessa vain kymppejä) ok, Ryu (hyvä piirtäjä) ok, Jorgos ok...

 Ai ne nolot valheet? Lukemalla selviää.

Kirjan loppu on taas tyylikäs. Nörtti vetäytyy omalle alueelleen, tuttuun ja turvalliseen kaveripiiriinsä. Krista pääsee sarjakuvan sankarijengin kuudenneksi, pääpahikseksi. Voi poikia. Heistä ei voi olla pitämättä!


Odotan sittenkin innolla kolmatta osaa.

Terveisin Adalmiina