Debi Gliori: All the Way Home
Bloomsbury, 2017
Vuoden viimeinen päivä. Pimeä, lumeton joulukuu takana täällä etelässä. Itsenäisyyspäivänä maa sentään verhoutui päiväksi kevyeen valkoiseen puhtauteen. Muutaman kerran satoi lunta, oli sohjoa ja aamulla pakkastakin, mutta enimmäkseen satoi vettä. Valoisaa aikaa kesti pilvisinä päivinä vain muutamia tunteja - siltä se tuntui.
Talvitunnelmiin on päässyt monen suloisen, lumisen kuvakirjan kautta, jopa palelemaan, kuten Debi Gliorin All the Way Home -kirjan kanssa, jossa seikkaillaan selviytymisen rajamailla, arktisen tuulen puhaltaessa. Samoin Tony Mittonin seurassa, jonka pingulla alkaa kylmän keskellä seikkaillessa tulla ikävä kotiin jonkun luo, jolta hänkin voisi saada halin.
Tony Mitton: Snow penguin
Kuvittaja: Alison Brown
Bloomsbury, 2017
Pingviinien elinympäristöjen muutoksista, samoin kuin itse pinviinien elämäntavoistakin on viime vuosina julkaistu monia TV-dokumentteja, joten ei ihme, että näistä kiehtovista, lentokyvyttömistä linnuista ilmestyy yhä enemmän myös kuvakirjoja. Erityisesti juuri Etelämantereella ja Eteläisellä jäämerellä asustavista pingviineistä.
Gliori ja Mitton sepittävät (ja Gliori ja Alison Brown kuvittavat) pingviinien seikkailuihin faktatiedon oheen paljon inhimillistä, ihmisiltä lainattua, mutta yhtä kaikki - ilman hoivaa kukaan ei selviä alkua pidemmälle ja luonto asettaa vaatimuksia niin eläimille kuin ihmisillekin. Lapset saavat tällaisista kirjoista valtavasti ajattelemisen aihetta; eivät pelkästään pingviineistä ja mielikuvitustarinoista, vaan vaivihkaa myös ihmiselämästä ja siinä selviytymisestä.
Pingviinit saavat sivunsa myös tieteellisesti ja taiteellisesti suuntautuneessa tietokirjassa:
Walker Studio, 2017
Royal Society for the Protection of Birds. Kuvittaja Narisa Togo.
Alla Mittonin pingviiniryhmä.
Uudenvuodenaaton ilotulitusrakettien äänet alkavat tihentyä, loppuun vielä kesäinen juhlimiseen liittyvä kirja:
Sanna Isto, Eppu Nuotio: Typy ja kelju keiju
Kuvittaja: Sari Airola
Bazar, 2017
Aikuisten juhlat eivät ole lapsista aina pelkästään hauskoja. Lapsi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, tottumattomaksi ja vaivaantuneeksi huomiosta tai huomion puutteesta, hermostuneeksi etukäteisvaroitteluista ja kiltteysodotuksista jne. Typy saa Bertta-tädiltä kilttiä keijua esittävän paperinuken, ja niinhän siinä käy, että heti irti leikattuna keiju alkaa tehdä sellaisia tuhmuuksia, joista lapsia varoitellaan ja moititaan.
Airolalla on rohkeutta käyttää valkoista tyhjää tilaa kuvissa.
Samoin värillä täytettyjä ja värittämättömiksi jätettyjä kohtia.
Eppu Nuotiolta osaa aina odottaa jotakin hauskaa, harkittua ja viisasta, nyt ilmeisesti myös Sanna Istolta. Yhteistyönä syntyneet Typy-kirjat ovat mainioita tarinoina, ja Sari Airola saa hienot tarinat lentoon.
Juuri se, että tarinoihin jää ilmaa, pitää ne sopivan kepeinä, vaikka käsittelyssä on mukana asioita, jotka toisenlaisella kuvituksella tarjoiltuina voisivat olla ankeita, osoittelevia tai liian opettavaisia.
Hauskaa ja turvallista vuodenvaihteen juhlintaa!
Kirjapuutarha toivottaa hyvää uutta vuotta 2018!
Terveisin,
Adalmiina ja Saima
