Hyvää koulun alkua!
toivottavat Adalmiina ja Saima
+ Aku Ankka ja merikäärme :)
Koululaiset saavat taas repun täydeltä hienoja, värikkäitä koulukirjoja,
joita kannattaa tutkia heti alussa selaillen, edestakaisin.
Sekä lempiaineiden kirjat että ei suosikkiaineiden kirjat
tulevat tutun oloisiksi.
Mieluisista saa jo etukäteen maistiaisia,
ja vähemmän mieluisista saa otteen,
niskalenkin,
kun malttaa vaan tutustua rennosti.
Uusin Neropatin päiväkirja on saapunut kirjastoihin ja lähtenyt saman tien lainaankin, tietysti.
Jeff Kinney, Neropatin päiväkirja. 8: Kohtalo kolhii
WSOY 2015.
Näitä on tällä hetkellä 258 kpl HelMet-kirjastossa, joten varmasti jokainen saa luettavakseen jossain vaiheessa.
Näitä on tällä hetkellä 258 kpl HelMet-kirjastossa, joten varmasti jokainen saa luettavakseen jossain vaiheessa.
No kolhiiko kohtalo kovasti Gregiä?
No hah, Gregin kaveri Rowley on vain saanut tyttökaverin. :)
Greg herkistyy muistelemaan paitsi aikoja Rowleyn kanssa, myös yhtä ja toista lapsuuden ajoilta jne.
Perhe, sukulaiset, koulu - ja Rowley Abigailin kanssa...
Naurua silti tiedossa.
Tunteita. Poikien tulkintoja maailmasta.
Äitejä, jotka lukevat kasvatusoppaita, tai ovat lukeneet.
Gregin
kärvistellessä ystävättä Kohtalo kolhii -kirjassa, Superkamut
vaikuttavat vähän turhankin supereilta. Superkamut: Menoa ja metkuja Lehtometsässä -kirjassa (Lasten keskus 2013)
Oivallisessa suvaitsevaisuus-, ystävyys- ja kiusaamisenestokirjassa - Superkamuissa siis - on opettavaisuutta ja yhteistoimintaa, joka kuvituksen myötävaikutuksesta jää hetkittäin pinnalliseksi? Superkamujen eläminen "yhdessä kuin yhtenä perheenä, toistensa naapureina ja
parhaina ystävinä" poikkeaa kovasti Greg Heffleyn kuvaamasta koulumaailmasta, ihmissuhdeongelmista, kiusaamisesta, peloista, häpeästä ja epätietoisuudesta.
Superkamut onkin lasten kirja, satukirja.
Silti molemmat kirjat onnistuvat omalla tavallaan paljastamaan yhteiselon kipupisteitä.
Superkamuissa tarinoihin sisältyy ratkaisuja; Neropatin päiväkirjoissa nuori lukija tekee itse päätelmiä ja oivaltaa jotain itsestään ja muista.
Nyt koulujen alettua voivat aikuiset muistaa katsella ja kuunnella, ettei kukaan lähellä oleva lapsi tai nuori joudu pelkäämään kiusaamista, koulumatkaa, yksinäisyyttä jne. Ja lapset ja nuoret, jos jotain sattuu, kertokaa siitä.
Oivallisessa suvaitsevaisuus-, ystävyys- ja kiusaamisenestokirjassa - Superkamuissa siis - on opettavaisuutta ja yhteistoimintaa, joka kuvituksen myötävaikutuksesta jää hetkittäin pinnalliseksi? Superkamujen eläminen "yhdessä kuin yhtenä perheenä, toistensa naapureina ja
parhaina ystävinä" poikkeaa kovasti Greg Heffleyn kuvaamasta koulumaailmasta, ihmissuhdeongelmista, kiusaamisesta, peloista, häpeästä ja epätietoisuudesta.
Superkamut onkin lasten kirja, satukirja.
Silti molemmat kirjat onnistuvat omalla tavallaan paljastamaan yhteiselon kipupisteitä.
Superkamuissa tarinoihin sisältyy ratkaisuja; Neropatin päiväkirjoissa nuori lukija tekee itse päätelmiä ja oivaltaa jotain itsestään ja muista.
Nyt koulujen alettua voivat aikuiset muistaa katsella ja kuunnella, ettei kukaan lähellä oleva lapsi tai nuori joudu pelkäämään kiusaamista, koulumatkaa, yksinäisyyttä jne. Ja lapset ja nuoret, jos jotain sattuu, kertokaa siitä.
Superkamut -kirjassa on kohta
(Kaunis hiljaisuus, s. 40-41),
(Kaunis hiljaisuus, s. 40-41),
jossa ystävykset kuuntelevat hiljaisuutta ja hiljaisuudesta erottuu ääniä:
tuulen ääni, kun se kahisuttaa hiljaa puiden lehtiä; lammen veden liplatus rantaan; puron kohina kauempana ja tuulen suhina yläpuolella.
Hyvää alkanutta lukukautta erityisesti ekaluokkalaisille ja kaikille uuteen kouluun ja luokkaan menneille!
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti