Meressä ja meren rannalla

Benji Davies: Toivo ja talviyö

Karisto 2017. Suomentanut Sanna Niemi.

Benji Daviesin edellinen Toivo-kirja oli Toivo ja valas.

Toivo ja talviyö -kirjan tapahtumat ajoittuvat kylmään pakkasyöhön. Jälleen mukana on lapsen kokema yksinäisyys, tällä kertaa huoli siitä, missä isä on. Jälleen tavataan valas, monta valasta. 

Kuvat ovat taas lumoavan kauniita. Tarina on taatusti jokaista, ainakin melkein jokaista lasta kiehtova.

 Benji Davies: Toivo ja talviyö

 

 Benji Davies: Toivo ja talviyö

 Anssi Keränen: Lossi-Lassin suuri sukellus

Tammi 2016.

Toivo ja Lossi-Lassi kirjat ovat tyystin eri tyylilajia, mutta yhdistävänä tekijänä on meri ja kunnioitus meren eläjiä kohtaan. Toivo-kirjoissa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat runollisesti, Lossi-Lassissa käytännöllisesti. Toivo-kirjoissa eletään luonnon äärellä, sovussa sen kanssa, mutta sitä tulkitaan tunteella. Lossi-Lasse -kirjoissa ollaan luonnonsuojelupuuhissa siivoamalla merenpohjaa ja kiehtovuus löytyy meren asukkaiden ja teknisten keksintöjen liitosta - molemmat kiinnostavat lapsia.

Ja Lossi-Lassi -kirjassakin esiintyy valas, todella iso valas.

Lossi-Lassi on Lindy Hop -laivan kapteeni. Kuvissa näkyvä sukellusvene on saatu kätevästi käyttöön suoraan laivan pohjaluukusta.

Sukellusvenematkailussa on samaa kiehtovuutta kuin Nina Pirhosen Kumpulaakson Pompom ja avaruusmatka -kirjassa. On ihanaa kuvitella vesikulkuvälineitä, lentohärveleitä, avaruusaluksia. Tällaisista kirjoista saa mielikuvitukselle lisäaineksia. On hauska kuunnella lasten juttuja tällaisten kirjojen lukemisen jälkeen. Ja katsella heidän piirustuksiaan.

Sanna Isto, Eppu Nuotio: Typy ja muriseva mörkö.

Bazar 2016. Kuvitus Sari Airola.

"Heti kun auto pysähtyy merenrantahuvilan pihalle, Typy havahtuu hereille." Ensimmäinen lause sivunumerottomassa Typy ja muriseva mörkö -kirjassa. 

"Lasiverannalta löytyy täydellinen piirustuspaikka."(kirjan neljäs aukeama).

 Riippukeinukuva on kirjan 11. aukeama. Juuri nämä vihreän eri vivahteita sisältävät sivut ovat parhaita. (Taustalla näkyvä keittiö tuo etäisesti mieleen Mikko Mallikkaan ja isän keittiön ja isän puuhailun siellä.)

 Typy piirtelee mieltään askartelevaa asiaa, mörköä.

On perjantai-ilta ja äiti ja isä ovat lähteneet yhdessä ulos.

Bertta-täti on Typyn seurana.

Sari Airolan kuvitusta kirjaan Typy ja muriseva mörkö.

Iltapalan yhteydessä voi keksiä pöytäleikkejä. Tämäkin asetelma on kirjassa mainio. Yläreunassa näkyvällä linnulla on kauluksena kurkunpala ja teekupissa on teepussin lisäksi kauris.

Möröstä ei tässä enempää, sekin oli hyvin käsitelty.

 Sari Airolan kuvitusta kirjaan Typy ja muriseva mörkö.

Ace Landers: Star Wars Urhea R2-D2
Sanoma Media Finland 2017
Suomennos: Tommi Järvinen
Heh, rannalla. Kyllä menee kaupaksi. Teksti on helposti luettavaa aloitteleville kirjojen ahmijoille. 

Ace Landers: Urhea R2-D2

Säät vaihtelevat, mutta kevättä kohti mennään.

Adalmiina

Poikia ja päiväkirjoja

                                                                                                                           

Mitä yhteistä on Aleksi Delikourasin Nörttillä ja Jeff Kinneyn Neropatilla? 

Aika paljonkin yhteistä, mutta ainakin se, että molemmat ovat tulleet tutuiksi ensin netissä ja sen jälkeen, suuren suosion saavutettuaan, myös kirjan henkilöinä. Monimediallisuus on tämän hetken juttu.

Diary of a Wimpy Kid esiintyi vuonna 2004 Jeff Kinneyn ja FunBrain.comin julkaisuna. Kirjana Wimpy Kid alkoi ilmestyä 2007. Karu totuus on viides suomeksi ilmestynyt Neropatin päiväkirja. Pari osaa odottaa vielä suomeksi ilmestymistä.

Delikourasin Nörtti. New game -kirja olikin jo aiemmin esillä Kirjapuutarhassa (13.11.2012).

Nörtti ja Neropatit ovat kirjoina päiväkirjaromaaneja. Nörtti on suorasanainen päiväkirja, Neropatit ovat kuvitettuja päiväkirjoja, jotka tavoittelevat käsinkirjoitetun päiväkirjan tuntua isohkolla tekstausfontilla. Joka sivulla on yksi tai kaksi kuvaa ja tekstiä noin 5-13 riviä. Neropatit ovat siten helppolukuisia ja mainioita luettavia sellaisillekin lukijoille, jotka kammoksuvat tiheän tekstin täyttämiä sivuja.

Neropattien maailma on asteen pari kevyempi kuin Nörtin. Vaikka Neropattien päähenkilö Greg Heffley joutuukin toinen toistaan kiusallisempiin ja nolompiin tilanteisiin, hänen perheensä luo vakaan ja turvallisen taustan. Huumori on lämmintä ja ammentaa teini-iän loputtomista epävarmuuksista ja tietämättömyydestä. 

Nörtin teemat kiertyvät tiiviisti netin ympärille, pelaamiseen, koetun maailman kapeuteen, kielen köyhtymiseen. Delikourasin Nörtti on päiväkirjassaan vähintään yhtä nörtti kuinYouTube -videoilla. Nörtti - New game -kirjassa  koulumaailman karuus ja julmuus ovat lähempänä uutisten realismia kuin Gregin vuodatukset hetkellisen kaveripulan keskellä. Gregin kaveruus Rowleyn kanssa on vain katkolla, kun taas Nörtin käsitys koko kaveruudesta on heiveröistä ja perustuu pelaamiseen.

Neropatti Greg on perheensä ja sukunsa jäsen, vaikka molemmat kismittävät häntä mennen tullen monin tavoin. Nörtti on vain Dragon Slayer666, kaveri puolestaan Hege91. Pysähtyminen, irrottautuminen pelaamisesta edes ihastuksen kohteen Kristan (Fetasalaatin) vuoksi on Nörtille mahdotonta. Nörtin on vaikea tunnistaa ja arvostaa omia tunteitaan, muita kuin negatiivisia. Hän saa kuitenkin sanottua Kristalle pari vilpitöntä sanaa.

Molempia kirjoja lukiessa on nauru herkässä. Molemmat pojat on kuvattu uskottavasti poikamaailman ja murrosiän syövereihin. Greg neropatti viilettää eteenpäin vilpittömän opportunistin onnella ja Nörtti onneton uppoaa yhä syvemmälle omaan epärealistiseen peli-identiteettiinsä.

Onneksi Nörtillä on äiti ja Jorgos, äidin miesystävä, joka pitää Nörtin puolia omalla tavallaan. Huonomminkin voisi olla? Toivottavasti tarina jatkuu ja pysyy entiseen malliin hivenen toiveikkaana, vaikka rankkoja aiheita ropiseekin. Lukuiloa!

 

 Adalmiina