lauantai 23. heinäkuuta 2016

Minerva Sipulirengassuolla ja muita huomioita

  JUBA: Minerva - Sipulirengassuon vanki
Otava, 2016

Uusi, ihastuttava Minerva tulossa kirjastoihin näinä päivinä.
Ei kaikkein pienimmille pilteille (6+), kuten ei muutenkaan koko sarja, mutta muuten ihan kaiken ikäisille,  kaikille, jotka nauttivat crazystä huumorista, mielikuvituksellisista tarinoista, upeista kuvista ja pienistä tytöistä unohtumattomina sankareina.

Minerva on kaukaista sukua argentiinalaisen Quinon ((Joaquin Salvador Lavado) 5-vuotiaalle Mafaldalle, ranskalaisen Emmanuel Guibertin ja Joann Sfarin Sardinelle (Sardine in the Outer Space), Tove Janssonin  Pikku Myylle, Simpsoneiden Lisalle ja kaikille niille tyttöhahmoille, joilla on älyä, tarkkanäköisyyttä, tilannetajua, itsetunto kohdillaan ja enemmän tai vähemmän hyvä elämänasenne.

 Juban uusin Minerva 2016

Visuaalisesti Juban Miranda - ja maailma, jossa Miranda elää - muistuttaa joiltain osin Joann Sfarin Sardine in the Outer Space -sarjan päähenkilöavaruusmerirosvotyttöä ja hänen maailmaansa. No, ihan eri henkilöt ja maailmat ovat kyseessä, mutta hahmoja ja tapahtumia on hauska vertailla.

Sardine on tunnustettu huippusarja, eikä Minerva häpeä sen rinnalla.
(Sfarin sarjakuvista Helmet-kirjastossa on hyvin Pikku vampyyri menee kouluun -albumia, sarjakuvamukaelmaa Pikku prinssi (Antoine de Saint-Expéryn romaanista) ja Rabbin kattia, mutta Sardine in the Outer Space on hiipunut vähiin tällä hetkellä.)

Juban Minerva-tyttö on huoleton optimisti, jolta irtoaa teräviä kommentteja ja arvostelua, mutta perusasenne on ongelmia ratkaiseva, selviytymiseen ja hyvään luottava. Kaiken kaikkiaankin replikointi on albumeissa nasevaa ja hauskaa, myös muiden kuin Mirandan.

Alla muutama satunnainen kohta albumista. (Paksu pilvi kuvanottohetkellä. Albumissa värit ovat puhtaat, kuten yllä voi todeta.)




Alun pikkupilttihuomautus johtuu juuri tästä pikkulapselle vaikeasta aiheesta, eli sieppauksesta yms. siihen liittyvästä. Miksi Pellervo sitten sieppaa lapsukaisia/eläinten poikasia? Pellervon selitys on se, että "Pingviinitytöt pitivät minua outona, eivätkä halunneet munia minulle. Nyt minä kostan kärsimäni vääryydet muille."  (Ruutu alla)
No huh, huh.


Miksi Minerva joutui suolle? Hetken tottelemattomuudesta. Pikkulapsesta pelottavaa, mutta koululaisesta jo huvittavaa. Suosittelen!



   
Kansikuvat Amazonista. Sardine in the Outer Space -sarjan alkukieli on ranska. 

Helteistä heinäkuun loppua, toivottaa
Adalmiina

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Ihanaa kesää!


Otava 2015.
Suomen suvea monelta kannalta. 
Majanrakennusta, ukkosta, onkimista, kasveja, lintuja jne.
Peruskesäkirja. 

Uskomukset yms. voi halutessaan ohittaa paikoin, mutta vaikea niitä on kaikkia karsia kokonaisuuden kärsimättä. Kyse on kuitenkin menneestä ajasta.
Kesä sinänsä on sama, jonka maalla voi edelleen kokea.


 Cathy Cassidy, Hunajanmakea
Suom. Ulla Selkälä. WSOY 2016.
 5. osa Suklaamurusia, Honeyn tarina. 
http://www.cathycassidy.com/cathycassidytv
Myös uimaranta, poika, tunteita. 


Jeff Kinney, Neropatin päiväkirja. Reissussa rähjääntyy. WSOY 2016
Tuija Lehtinen, Saimi ja Selma: kamera käy. Otava 2016. 
Lehtinen taas ajankohtaisessa aiheessa kiinni; Daniel-idoli, musiikkiviedeon tekoa ym. 

Tuula Kallioniemi, Aapinen. Otava 2013, 
Jii Roikosen kuvittama Reuhurinne Aapinen on edelleen kuin uusi ja sopii kesälukemiseksi niin innokkaalle eskariin menijälle kuin rennoksi kertaukseksi jo koulun aloittaneelle tai jopa kolmasluokkalaiselle joissain tapauksissa. 
Pääasia, että on hauskaa tutkia kuvia ja sanoja ja onnistua.


Adalmiina

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kesäloman kynnyksellä

Widmarkin ja Parvelan kesäiset uutuudet ovat tulleet Helmet-kirjastoon:

Martin WidmarkPolkupyörän arvoitus 
Suom. Outi Menna, kuv. Helena Willis. Tammi 2016.
Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjan 16. osa! Sarjaa julkaistaan nykyisin nelivärisenä ja myös aiemmin julkaistujen osien uusintapainokset ilmestyvät värillisinä. Sarja on ollut jo pitkään supersuosittu, mutta värikuvitus vain lisää sarjan viehätystä, tekee kirjoista entistä helpommin lähestyttäviä. 

Timo ParvelaPaten kalastuskirja
Kuv. Pasi Pitkänen. Tammi 2016.
Aiemmat osat Paten aikakirjat ja Paten jalkapallokirja.

Polkupyörän arvoituksen värejä. Kuvitus Helena Willis. 

Paten kalastuskirjan kantta. Kuvitus Pasi Pitkänen. 

Viimeinen viikko koulua - sitten alkaa kesäloma!

Adalmiina

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kaveritaitoja lapsille

 
Mervi JuusolaYstävyyden pelisäännöt. Kuvitus Jonna Koski. Voimakirja Oy, 2014. 

Metsäkylän tarinoiden kautta tutustutaan monenlaisiin lapsiin, heidän tunteisiinsa ja toimintaansa eri tilanteissa, sekä hankaluuksiin, joita syntyy, kun hyvin erilaiset ja erilaisista lähtökohdista tulevat lapset kohtaavat.

Kirja on ohut, nelisenkymmentä sivuinen, pehmeäkantinen vihkonen, mutta täyttä asiaa. Ystävyyden pelisäännöt on sekä Metsäkulman lapsista kertova satu, että tietokirja lasten sosiaalisista suhteista. Tarina kaveruudesta ja keinoista, joilla lapset saadaan tunnistamaan omia tunteitaan ja selviämään paremmin toistensa kanssa.

Tarinoissa on välissä pysähdyspaikkoja, joissa esitetään kysymyksiä tarinaa kuuntelevalle lapselle. Tarinan henkilöiden edesottamuksia, tunteita ja motiiveja pohditaan. Kysytään myös lapsen omista tunteista ja kokemuksista. 

Suositeltava apuväline kaikille lasten ja lapsiryhmien kanssa työskenteleville. Suotavaa jokaisen vanhemmankin lukea. Vaikka oma lapsi ei olisikaan ongelmissa, liikaa tietoa ja myötätuntoa ei voi tällaisten kertomusten kautta saada. Annostus on sopiva kenelle tahansa.

Yhdellä aukeamalla on kuva, jossa liitutaululle on kirjoitettu vierekkäin hyvän ystävän ja epäreilun ystävän ominaisuuksia. Ei ole olemassa vain kaveruutta ja kiusaamista, vaan myös vaikeammin tunnistettavaa epäreiluutta.


Vaikka kuvakirjoissa, saduissa ja lasten romaaneissa käsitellään näitä samoja asioita, nykyään tarvitaan myös tällaisia oppaan muotoon tehtyjä kirjoja. Ei pelkästään kertomaan erilaisista lapsista ja tunteista, vaan myös opettamaan konkreettisesti, miten asioita voi hoitaa omaksi ja muiden parhaaksi.



Adalmiina

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Hauskaa Vappua!

 
 Hauskaa Vappua!

 
Vappupalloja 


Lucy Cousins, Yksi, kaksi, kolme... Maisa osaa laskea. Suom. Anneli Heinonen; WSOY 2015

Helmet-kirjaston lasten uutuuksia voi seurata entistä helpommin nyt, kun uutuudet avautuvat heti lastensivun alkuun. Latautuu joskus hitaammin kuin muu sivu, joten odota hetki.
Lasten ja nuorten uutuudet
Adalmiina ja Saima

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Todellisia ja kuviteltuja jännityksiä


Lina Stoltz, Huomenna ei tarvitse pelätä; suom. Kirsti Johansson, Barents 2016; alkuteos Imorgon är allt som vanligt.

Jossain David Almondin kirjassa (Naakkakesässä), villi tyttö sanoo perhepojalle: "Sinunkaltaiset kuvittelevat olevansa minunkaltaisia, mutta minunkaltaiset haluaisivat kaikkein eniten olla sinunkaltaisia." (Mts. 166). 
Kun lapsella tai nuorella on salaisuuksia tai suruja, joita hän peittelee, hän voi tasaisemman elämän kulkijasta olla joko outo ja käsittämätön, tai kiehtova ja ihailua herättävä. 
Ne kokemukset, joita itsellä ei ole, ne tummat varjot, jotka aistii, voi tulkita jännittäviksi, vaikka ne ovat toiselle onnettomuutta.

Joskus mitään dramaattista ei näy ulospäin, lapsi vaan vetäytyy joistain tilanteista ilman mitään tiedossa olevaa syytä. Kivoistakin asioista. Lina Stoltz on tehnyt hienon, pienimuotoisen, mutta tärkeän tarinan tytöstä, jolla on salaisuus. Tyttö on Lillan, eli Lilian. 

 Lilianin tapaisilla lapsilla ei ole puutetta jännittämisestä. Heistä voi ikävä kyllä tuntua vanhempana jopa tyhjältä, jos ei ole jännitystä vatsanpohjassa. Jännitykseen tottuu ja turtuu.

Voimme kirjan viime lehdillä nähdä toivoa, koska Lilian uskaltaa kertoa elämäänsä kuuluvasta varjosta kaverilleen. Maailma ei romahdakaan, vaan helpottuu, kun joku oman ikäinen saa tietää ja silti hyväksyy.

Tällaisilla tarinoilla on merkitystä sekä niille, joilla on vastaavia kokemuksia, että niille joilla ei ole: kirjoista saa vihjeitä ilmiöistä (tässä vanhemman alkoholismista) ja niiden vaikutuksista.
  Ehkä Lilianin rohkeus auttaa jotain samassa tilanteessa olevaa lasta. Lilianin ja mahdollisen nuoren kohtalotoverin tarinoista ei tarvitse tulla niin rankkoja kuin vaikkapa Åsa Anderberg Strollon Minna -kirjan päähenkilön, ennen kuin hän sai apua (Karisto 2009). 
Minnakin on upea kirja, mutta pienemmille lapsille on hyvä olla helpommin sulateltavia ja yksinkertaisempia tarinoita.
 Kiitos siis kirjasta Lina Stoltz.

Kirjan ulkoasu on visuaalisesti viisas:
herkkä valokuva aavistuksen hymyilevistä kasvoista; kirjan nimen ja sisäkansien sitruunaperhosenkeltainen... 
well done!

Paula Noronen, Supermarsu ja lasten valtakunta. Kuvitus Terese Bast. Tammi 2016.


Paula Noronen valkokankaan edessä Emilian, Simon
Yhdeksäs Supermarsu ilmestyi juuri; kymmenes on jo tekeillä, kertoi Paula Noronen torstaina kahdelle koululuokalliselle oppilaita ja parillekymmenelle aikuiselle Korkeavuorenkadulla, Tammen tiloissa. Paula Noronen kyseli lapsilta nimiehdotuksia uudelle kirjalle, vastaili lasten kysymyksiin ja näytti paljon iloisemmalta ja veikeämmältä kuin kuva antaa ymmärtää, koska hän siristelee silmiään kirkkaissa valoissa. Oikeasti Paula näytti yhtä söpöltä kuin Emilia Bastin kuvissa.

Uunituoreita, puhtaita kirjoja aamuhämärässä.

 Supermarsun kanssa jännitys on leikkijännitystä. Sellaista hauskaa ja huoletonta mielikuvitusjännitystä, johon on mukava hypätä mukaan, kun ei ole mitään pelättävää. Supermarsumaailmaan voi mennä lepuuttamaan hermojaan myös oikeasti jännittävien asioiden kanssa painiva. Hetki lasten valtakunnassa voi olla voimaannuttava.

Totuuslasit päässä Anteron omasta suusta kuullaan tällä kertaa syy siihen, miksi hän on niin ilkeä ja kauhea kiusaaja. Koska hän on epävarma ja kateellinen eikä hänellä ole yhtään oikeaa ystävää... tässäpä hyvää ainesta tämän kevään Sankaribussiin eli entiseen Mä en dissaa -bussiin.

Kirjan alussa on kohtaus, jossa Antero yrittää saada isänsä huomion ja apua tältä, mutta isä kääntää päänsä pois ja lähettää tekstarin: "Antero, älä häiritse minua kesken bisnesneuvottelun. T: Isä." (Mts.35)

Emilia pelastaa tällä kertaa mm. kissaporon Rahadopulos-saarelta Pariisi Hilttonin lasipurkista.
Keittäjä-Donna loihtii lapsille aterioita komerosta päästyään, Simo valloittaa YouTuben (alunperin rohkeusluumujen ansiosta)...
Simo tiedottaa


Keväisin terveisin
Adalmiina

torstai 18. helmikuuta 2016

Raesokeria ja odotettuja + odottavia kirjoja

Vaaleanpunaista ja kultaa taivaanrannassa maanantaina.   
 
Ruth Martinin ja Alan Sandersin 2015 ilmestynyt pahvilehtinen kirja on juuri sopivan kokoinen innokkaan, pienen tutkijan käsiin.
 Suomennos Tuula Kuoppala. Kustantaja Tactic Publishing.
(Hopeanvärinen kärry plussaa.)
 
 Riemastus on suuri, kun nämä kohta rantautuvat kirjastoihin.
Kullanvärisin kirjaimin kirjan nimi, juhlavaa.
Teksti Pablo Hidalgo. Suomentaja Antti Hulkkonen.
Sanoma Media Finland, 2015
 
Yhdeksännen Neropatin päiväkirjan varausjono
 on alkanut juuri purkautua,
 kirjat odottavat monen kirjaston varaushyllyssä lukijaansa.
Tekijä Jeff Kinney. Suomentanut Marja Helanen.
WSOY 2016.
Lisää tästä myöhemmin.


 
 
Tänään oli pilvistä, pikku pakkasta ja iltapäivällä satoi raesokeria,
 eli pieniä, tiiviitä, jäisiä rakeita.
 
Adalmiina