HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE KIRJASTO OMENAN KIRJAPUUTARHAN LUKIJOILLE!

 

Reija Kaskiaho: Rastas

Lotta on viidentoista ja kulkee kesät ja talvet puukengissä. Lotan suuri rakkaus on kymppiluokkalainen Jake. Päivät täyttyvät koulusta, pitäisi hakea yhteishaussa, mutta pian kalenteri täyttyykin äitiysneuvolan merkinnöistä. Lotta on tullut raskaaksi. Raskaasti ottavat asian myös Lotan ja Jaken vanhemmat. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin järjestyvät, pariskunta löytää yhteisen asunnon ja vanhemmatkin alkavat hyväksyä asian. Kaikki näyttää siis sujuvan hyvin vaan entäs jos sittenkin..

"Muut kävelivät ja mä saavuin komeasti toimivalla hissillä. Se oli kyllä yllättävän pieni, eli kaksosia olisi turha yrittää. Onneksi musta oli tulossa ulos vaan yksi. Onneksi jo senkin takia, että me ei päästäisi ikinä yhteisymmärrykseen nimistä, jos pitäisi valita kaksi kerralla. Jake oli ehdottanut samaa nimeä molemmille. että jos menisivät sekaisin, niin ei se mitään. Mä taas kannatin ratkaisua, jossa molemmilla olisi täysin erilainen nimi, etteivät samastuisi toisiinsa vaan identiteetissä löytyisi. Ei mitään ratkaisua. Ei me kyllä yhdenkään nimestä mihinkään päästy. Mä olin hakenut nimikirjan kirjastosta ja päättänyt jo. Mirko tai Mirka. Jakekin oli päättänyt. Jarno junior tai Jaana.

- Luuletsä että mä aion olla jossain sukujuhlissa, että tässä on mun isäni Jarno, mun mieheni Jarno ja mun lapseni Jarno, mä olin hermostunut heti."

 

 

Abdel-Fattah, Randa: Näyttääkö pääni tässä isolta?

Kun 16-vuotias Amal päättää alkaa käyttää musliminaisen perinteistä huivia, hijabia, hän kohtaa ennakkoluuloja monelta taholta. Koulun rehtori on varma, että Amalin vanhemmat ovat pakottaneet Amalin käyttämään huivia, luokkakaveritkin vaikenevat pariksi päiväksi. Onneksi Eileen- ja Simone-ystäviin voi aina luottaa!

Amal kohtaa uskontonsa vuoksi rasisimia ja ennakkoluuloja. Myös suhteet poikiin tuottavat ongelmia. Kuinka käy Amalin ja Adamin ystävyyden? Voivatko tyttö ja poika olla vain ystäviä vai toivooko jompi kumpi aina suhteelta enemmän?

"Myöhemmin viikolla Lara kysyy minulta, voinko pitää esitelmän islamista ja terrorismista seuraavassa lukion ensimmäisen vuosikurssin kuukausikokouksessa. Hänen äänestään huokuu, kuinka dynaaminen ja aikaansaapa oppilaskunnan puheenjohtaja hän on. - -

-         Miksi? Siksikö, että olen muslimi?

-         Niin, eikö se ole ilmiselvää? Hän katsoo minua kuin olisin vähän tyhmä. Miksi minun pitää kestää tätä?

-         Sinähän olet kristitty?

-         Niin…entä sitten?

-         Hyvä on, minä pidän sen esitelmän, jos sinä pidät esitelmän Ku Klux Klanista.

-         Mitä?

-         Miksi ei? Hehän olivat syvästi uskonnollisia, joten heidän tekonsa olivat varmaan raamatullisia. - -

-         Hei, älä nyt-

-         Ja saman tien joku voisi kertoa myös IRA:sta. Siitä puhuttiin hiukan lakitiedossa viime lukukaudella, muistatko? Haluaisin ihan hirveästi ymmärtää kuinka Raamattu sallii ihmisten heitellä pommeja ja silti käydä kirkossa. - - Ristin käsivarteni ja tuijotan Laraa uhmakkaasti. - -

-         Kuule, en tarkoittanut loukata. Ajattelin vain… no, ne terroristithan olivat muslimeja ja heistä puhutaan uutisissa, ja koska sinä olet muslimi, mietin että…- -

-         Niin, mutta muslimi on vain viestimien antama nimitys. Viime kädessä ne terroristit olivat hulluja, koska he räjäyttivät pommeja ja tappoivat ihmisiä. Kysymys on politiikasta. Kuinka mikään uskonto voisi oikeuttaa sellaisia hirmutekoja?

-         Olet varmaan oikeassa…

-         Ja jos haluat minun puhuvan heidän puolestaan ja toimivan heidän äänitorvenaan, mitä sinä oikein ajattelet minusta?"

 

 

 

 

Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi

13-vuotias Rebekka perheineen muuttaa uudelle paikkakunnalle. Rebekan perhe on varsin sekalaista seurakuntaa, isä on pappi, taiteilija äiti maalaa ja kasvattaa koiria, isoveli Mooses on murrosiän syövereissä pyöriskelevä riparilainen ja pikkusiskot Selma ja Saimi keksivät kaikenlaista pikku kepposta. Rebekka saa nopeasti ystävän suntion Ullasta. Rebekka haluaisi myös tutustua paremmin Jerryyn, poikaan, joka yllättää Rebekan tanssimassa metsäaukiolla, useampaankin kertaan. Kuka Jerry oikein on? Ja ketkä kuuluvat pahamaineiseen kettinki-jengiin? Rebekka-sarjan ensimmäinen kirja on aidosti kesänmakuinen. Mainiota kesälukemista!

 

Salla Simukka: Virhemarginaali

Salla Simukka: Virhemarginaali (Moona ja Tapio 2)

Moonan ja Tapion tarina jatkuu. Protu-leiri on takana ja joulu lähestyy. Tapion elämää hankaloittaa Henri-eno, jonka väitöskirjan laskelmia Tapio etevänä matematiikon alkuna tarkistaa. Laskelmista löytyy vilppiä ja Tapio joutuu punnitsemaan sukulaisuuden ja totuuden välillä. Samaan aikaan protu-leiriltä tuttu Jasmin lähettelee Tapiolle ihastuneita viestejä. Ja Moonakin käyttäytyy varsin kummallisesti.

Moona taas pohtii ihastumistaan Tapioon. Miten niin pääsi käymään, vaikka he olivat varta vasten sopineet olevansa ystäviä. Pitäisikö Tapiolle kertoa? Lisäksi Moonan äiti on alkanut seurustella ja Moona kiristelee hampaitaan.

Protu-leiriläisten tapaaminen sysää liikkeelle monta tapahtumaa. Miten Tapio voisi viestittää Jasminille, että ei ole kiinnostunut? Entä uskaltaako Moona kertoa Tapiolle tunteistaan?

Kirja jää selvästi odottamaan vielä jatko-osaa, sillä moni asiaa jää vielä kesken...

 

Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net

Tuija Lehtinen:

www.liisanblogi.net

 

Liisan vanhemmat muuttavat isän työn perässä Ruotsiin. Liisan kieli taas ei taivu alkeellisempaankaan ruotsin kielen sanaan, joten Liisa passitetaan sukulaisten hoiviin. 16 – vuotias Liisa aloittaa lukion uppo-oudossa pikkukaupungissa. Oudoiksi paljastuvat myös Liisan sukulaiset, eivätkä uudet luokkakaveritkaan ole sieltä normaalimmasta päästä. Näitä kummallisuuksia Liisa sitten ruotii blogissaan, jonka vakiokommentoija on salaperäinen Murikka – nimimerkki. Kuka tai ketkä Murikka – nimimerkillä kirjoittavat? Liisan blogi on taattua Tuija Lehtistä, hervottoman hauskaa ja mutkikasta.

 

Salla Simukka: Kipinä (Tapio ja Moona I)

Salla Simukka: Kipinä

Kipinä aloittaa Tapiosta ja Moonasta kertovan kirja-sarjan. Nuoret tapaavat Protu-leirillä, Tapio on 15- vuotias leiriläinen ja Moona 17- vuotias appari, apuohjaaja. Kipinä kertoo Tapion ja Moonan välille hitaasti kehittyvästä ystävyydestä. Sekä Moona että Tapio miettivät ja pelkäävät, että ei kai toinen vain ole ihastunut...

Tapiolla on kaksi äitiä, se on kuvattu kirjassa luonnollisesti ja alleviivaamatta erilaisuutta. Kirja on kertomus ihmisistä, ennakkoluuloista ja siitä kuinka ne lopulta karisevat.

"Moonan Leiripäiväkirjasta:

Äh, tämä on typerää, mutta en voi olla pohtimatta. Onkohan Tapio ihastunut minuun? Välillä hän katsoo kummasta tai sanoo jotain sellaista, jonka voisi tulkita hapuilevaksi flirtiksi. -- Tänään minulle tuli ensimmäisen kerran edes mieleen sellainen mahdollisuus, että Tapio voisi olla ihastunut minuun. En ole osannut ajatella häntä sillä tavalla. Me olemme kavereita. Voisin kuvitella, että joskus tulevaisuudessa jopa ystäviä" (s.150).