Mitä yhteistä on Aleksi Delikourasin Nörttillä ja Jeff Kinneyn Neropatilla?
Aika paljonkin yhteistä, mutta ainakin se, että molemmat ovat tulleet tutuiksi ensin netissä ja sen jälkeen, suuren suosion saavutettuaan, myös kirjan henkilöinä. Monimediallisuus on tämän hetken juttu.
Diary of a Wimpy Kid esiintyi vuonna 2004 Jeff Kinneyn ja FunBrain.comin julkaisuna. Kirjana Wimpy Kid alkoi ilmestyä 2007. Karu totuus on viides suomeksi ilmestynyt Neropatin päiväkirja. Pari osaa odottaa vielä suomeksi ilmestymistä.
Delikourasin Nörtti. New game -kirja olikin jo aiemmin esillä Kirjapuutarhassa (13.11.2012).
Nörtti ja Neropatit ovat kirjoina päiväkirjaromaaneja. Nörtti on suorasanainen päiväkirja, Neropatit ovat kuvitettuja päiväkirjoja, jotka tavoittelevat käsinkirjoitetun päiväkirjan tuntua isohkolla tekstausfontilla. Joka sivulla on yksi tai kaksi kuvaa ja tekstiä noin 5-13 riviä. Neropatit ovat siten helppolukuisia ja mainioita luettavia sellaisillekin lukijoille, jotka kammoksuvat tiheän tekstin täyttämiä sivuja.
Neropattien maailma on asteen pari kevyempi kuin Nörtin. Vaikka Neropattien päähenkilö Greg Heffley joutuukin toinen toistaan kiusallisempiin ja nolompiin tilanteisiin, hänen perheensä luo vakaan ja turvallisen taustan. Huumori on lämmintä ja ammentaa teini-iän loputtomista epävarmuuksista ja tietämättömyydestä.
Nörtin teemat kiertyvät tiiviisti netin ympärille, pelaamiseen, koetun maailman kapeuteen, kielen köyhtymiseen. Delikourasin Nörtti on päiväkirjassaan vähintään yhtä nörtti kuinYouTube -videoilla. Nörtti - New game -kirjassa koulumaailman karuus ja julmuus ovat lähempänä uutisten realismia kuin Gregin vuodatukset hetkellisen kaveripulan keskellä. Gregin kaveruus Rowleyn kanssa on vain katkolla, kun taas Nörtin käsitys koko kaveruudesta on heiveröistä ja perustuu pelaamiseen.
Neropatti Greg on perheensä ja sukunsa jäsen, vaikka molemmat kismittävät häntä mennen tullen monin tavoin. Nörtti on vain Dragon Slayer666, kaveri puolestaan Hege91. Pysähtyminen, irrottautuminen pelaamisesta edes ihastuksen kohteen Kristan (Fetasalaatin) vuoksi on Nörtille mahdotonta. Nörtin on vaikea tunnistaa ja arvostaa omia tunteitaan, muita kuin negatiivisia. Hän saa kuitenkin sanottua Kristalle pari vilpitöntä sanaa.
Molempia kirjoja lukiessa on nauru herkässä. Molemmat pojat on kuvattu uskottavasti poikamaailman ja murrosiän syövereihin. Greg neropatti viilettää eteenpäin vilpittömän opportunistin onnella ja Nörtti onneton uppoaa yhä syvemmälle omaan epärealistiseen peli-identiteettiinsä.
Onneksi Nörtillä on äiti ja Jorgos, äidin miesystävä, joka pitää Nörtin puolia omalla tavallaan. Huonomminkin voisi olla? Toivottavasti tarina jatkuu ja pysyy entiseen malliin hivenen toiveikkaana, vaikka rankkoja aiheita ropiseekin. Lukuiloa!
Adalmiina
