tiistai 27. lokakuuta 2009

Kruusval, Catarina: Ellenin omenapuu


Tämän suloisen kirjan kansi ilahduttakoon blogimme lukijoita näinä outoina aikoina, jolloin lainassa ollut blogipohjamme irtisanoutui, emmekä ole löytäneet uutta vastaavaa tilalle.


Catarina Kruusvalin kuvat tekevät hyvää sielulle. Hänen värimaailmansa on lempeä, levollinen ja valoisa. Heleän vaaleankeltaiset, hennon vaaleanvihreät, joskus linnunmunan vaaleansiniset taustat luovat kuville lämpimän ja turvallisen  taustan. Kaikki mitä hän kuvaa muuttuu herttaiseksi. Arkiset esineet, tavarat, vaatekappaleet, lelut, huonekalut jne. muuttuvat tuutulauluiksi ja lastenloruiksi. On ehkä liikaa sanoa runollisiksi, koska se vaatisi luultavasti enemmän sinistä ja liilaa (esim. Kristina Digmanin Floran talo). Tuutulaulukin on aika sinertävä, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan olemusta, josta on riisuttu kaikki kauhu ja kamaluus.


Kaikkein valloittavimmin Kruusval kuvaa lapsia, lasten arkea ja luontoa. Ellenin omenapuussa Ellenin kotitalon ympärillä kasvaa suuri omenapuu, jossa Ellen leikkii. Usein mukana on myös Kalle, Ellenin ystävä. Aukeama aukeamalta lukija saa seurata vuodenaikojen vaihteluita puutarhassa, lasten leikkejä ja idyllisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia leikkiin, oppimiseen ja ystävysten puuhiin.


Miten kirja onnistuu välttämään lällyn ja liian siloitellun vaikutelman elämästä?


Tarinaan sisältyy yllättäen talviöinen myrsky, jonka jälkeen piha ei ole entisellään mutta elämä jatkuu. Juuri tuossa elämän turvallisessa jatkumisessa on tarinan vahvuus. Talvi jatkuu, lapset keksivät uusia leikkejä ja kevään myötä pienet lapset oppivat lisää puutarhasta, omenapuista ja ajankulusta.


Kirjan on suomentanut Tittamari Marttinen.


Ellenin omenapuu on kirja, jota kannatta silloin tällöin selailla. Lahjakirjaksi erinomainen niin lapselle, ystävälle kuin vanhuksellekin.


Adalmiina


  

torstai 22. lokakuuta 2009

Golding, William: Kärpästen herra



Syksyn tullen monessa koulussa luetaan taas Nobel-kirjailija Goldingin klassikkokirjaa Kärpästen herra. Jo viidesluokkalaiset lukevat sitä. Hyvä niin, saattaapa joku jo 11-vuotiaana päästä tarinan myötä isojen kysymysten äärelle. Ovathan kirjan henkilötkin hyvin nuoria, vanhimmatkin vasta 12-vuotiaita, nuorimmat siinä 6-vuotiaita. Nykyään monet 11-vuotiaat ovat ehtineet katsoa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ennen kuin tarttuvat kirjaan. Hienoa siis että kirjakin tulee tutuksi. (Peter Brookin elokuva  Lord of the Flies vuodelta1963, K11; sen sijaan Harry Hookin samanniminen elokuva vuodelta 1990 on K15). Kirja on kuitenkin sen verran monitasoinen ja rankka aiheeltaan, että siinä riittää luettavaa yläkoululaisille, lukiolaisille ja aikuisillekin.



Tänne Kirjasto Omenan Kirjapuutarhaan Kärpästen herra -teos pääsi kolmestakin syystä: kirja on suosittelun arvoinen sinänsä; kirjaa on varattu paljon näinä päivinä; eräässä vanhempainillassa oli tänä syksynä luennoitsija, joka sanoi vanhemmille, että jos ette vielä ole lukeneet kirjaa, tehkää se nyt.



Mikä kirja Kärpästen herra siis oikeastaan on? Mistä kaikesta se puhuu, kun se kertoo tarinan toisen maailmansodan aikana Tyynen valtameren saarelle pudonneista englantilaisista koulupojista, jotka joutuvat selviytymään pitkään keskenään, luonnon ja toistensa armoilla? 



Kirjailijan omat vastaukset ovat tarinassa, mutta hän haastaa lukijan: jokaisen on vastattava itse kysymyksiin. Jokaisen pojan persoonallisuuden, sanojen, tekojen, toiveiden ja pelkojen edessä, tapahtumien pyörteessä, lukija, nuorikin lukija, joutuu arvioimaan poikien edesottamuksia. Mitä minä tekisin tuossa tilanteessa? Kenen puolella olen? Kuka toimii järkevästi, kuka oikein, kuka väärin? Kuka on hyvä tyyppi, kuka pahis? Mitä vanhemmasta ja eettisesti pohdiskelevammasta lukijasta on kyse, sitä enemmän herää kysymyksiä.



Kärpästen herran unohtumattomia henkilöitä ovat sympaattinen Ralph; kilpailuhenkinen ja ilkeä Jack; fiksu, kiltti ja puhelias, mutta itseensä luottamaton, Possuksi kutsuttu poika; herkkä, älykäs ja erikoinen Simon... Mitä kaikkea voikaan tapahtua ryhmässä, kun vallankäyttöä ei valvo kukaan!



Miksi aikuisten tulisi tuntea tämä kirja? Goldingin tarina on nyt vähintään yhtä ajankohtainen  kuin vuonna 1954, jolloin se julkaistiin. Monikaan poika ei ole enää fyysisesti autiolla saarella, mutta moni on silti esim. virtuaalisesti siellä. Ovatko aikuiset tänään tietoisempia poikiensa olinpaikasta kuin tarinassa? 



Jos sijoittaisit tarinan nykyaikaan, millaiseen ympäristöön siirtäisit pojat? Miksi sinun mielestäsi koulussa, netissä, IRC-galleriassa, Habbossa, You Tubessa, peleissä jne. on niin paljon kiusaajia, julmureita, väkivaltaa ja vihaa ihannoivia, niitä, jotka nauravat ja pilkkaavat ihmisiä, joita eivät ymmärrä tai jotka ovat erilaisia kuin he itse? Miksi juuri virtuaalimaailmassa on niin paljon Jackeja, jotka juoksevat  ilkkumassa ja tappamassa? Saako nykyään olla luvan kanssa virtuaali-Jack ja onko tytöillä mielipidettä tästä kaikesta?



11-vuotiaan ei tarvitse vielä ymmärtää mitä tarkoittaa totalitarismi, yhteiskunnan vallankäyttömekanismit , joukkosuggestio tai vastuun pakoilu poliittisella tasolla, mutta jotta näitä kysymyksiä ei tarvitsisi kohdata myöhemmin uhrin tai tuomitun näkökulmasta, jo 11-vuotias osaa ajatella Kärpästen herran tarinan tasolla hyvän ja pahan, oikean ja väärän käyttäytymisen syitä, seurauksia ja oikeutusta.



                  



Kirjojen kansikuvat Otavan kolmesta eri sarjasta: Otavan Seven-pokkari; Otavan Keskiyön kirjasto ja vanhin, oikealla, Otavan Kompassi-kirjat.



Keskiyön kirjastoon on valittu yhdeksän "kauhun ja pahuuden klassikkoa", mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian; Franz Kafkan Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa; Mary Shelleyn Frankenstein; Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde; Bram Stokerin Dracula; Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva. Tässä seurassa Kärpästen herran kaikki ulottuvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Teosta voidaan tarkastella, kuten muitakin sarjan teoksia, tutkien sen psykologisia, sosiologisia, eettisiä, poliittisia, historiallisia jne. piirteitä ja merkityksiä. Aina on kuitenkin kyse hyvän ja pahan välisen taistelun ilmentymistä, yksilön ja yhteisön moraalin tutkimisesta.



Kirjasto Omenan  nuorten kokoelmasta löytyy seitsemän Keskiyön kirjastoon kuuluvaa kirjaa; kaksi puuttuvaa osaa toistaiseksi vain aikuisten kokoelmissa - Dorian Greyn muotokuva ja Dracula.



Adalmiina



 


maanantai 19. lokakuuta 2009

Syystervehdys


Hei kaikille!


Upean syyskesän jälkeen jäämme seuraamaan syystalven kehkeytymistä. Hyviä lukuhetkiä, elokuvanautintoja ja tapaamisiin!


Syksy on tullut ja bloggaaja näyttää olevan edelleen kesälomalla! Ei vaan, hän oli syyslomalla ja palaa tuota pikaa maisemiin.  


Adalmiina


 

perjantai 21. elokuuta 2009


Hei!


Kesäloma on ohi ja koulu on taas alkanut. Oikein hyvää koulun alkua kaikille!  Töihin palanneille Hyviä Töitä!


Monia uusia kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia on taas ilmestynyt. Syksyn ensimmäisiksi vinkeiksi voisi mainita Hayao Miyazakin manganTuulen laakson Nausicaä, jonka seitsemästä osasta viisi ensimmäistä on jo lainattavissa kirjastosta suomeksi, sekä tietysti Miyazakin samannimisen animen. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin!


Toinen mielenkiintoinen uutuus on  P. Craig Russellin sarjakuva Coraline. Se perustuu Neil Gaimanin romaaniin Coraline varjojen talossa. Romaanin oli suomentanut Mika Kivimäki, sarjakuvatekstin Petri Silas. Sille joka on lukenut teoksen englanniksi, on kiinnostavaa verrata suomennoksia, mutta kenen tahansa, joka on tutustunut romaaniin, kannattaa tsekata Craigin kuvallinen tulkinta.


Intiaanikesää ja syyskesän tuoksuja!


Adalmiina

perjantai 12. kesäkuuta 2009


Kirjapuutarha päivittyy taas syksymmällä.


Hyvää kesää kaikille!


perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tihinen, Mimmu: Virkkusen viisitoista valetta


Seitsemäsluokkalaisen Marjutin elämä uudella paikkakunnalla saa nolon alun. Marjut myöhästyy koulusta viikon, mopodisko on fiasko, salaattikilpailusta puhumattakaan. Marjutin on vaikea sopeutua siihen, että uudessa koulussa hän on näkymätön... Iltaisin Marjut muistelee vanhaa koulua, jossa hän oli kaikkien kaveri ja kirjoittelee meilejä vanhalle kaverilleen Sannille, jonka elämä kuulostaa super-hohdokkaalta. Marjut ei vain voi tunnustaa,että hän viettää kaiken vapaa-aikansa koulun nettisivuilla surffaten eikä ole saanut yhtään kaveria. Niinpä hän kirjoittelee Sannille uudesta elämästään, joka on totta vain Marjutin mielikuvituksessa.


Juuri, kun Marjut ajattelee, ettei elämä voi enää pahemmaksi muuttua, hän kuulee pikkuveljensä laittaneen liikkeelle huhun, jonka mukaan Marjut ja koulun kovis, Riku, seurustelevat. Huhu kantautuu Rikunkin korviin ja soppa on valmis. Onneksi elämällä on tapana yllättää, sen Marjutkin huomaa, kun hän potee alennustilaa koulun tyttöjenvessassa.


 

torstai 26. maaliskuuta 2009

Tihinen, Mimmu: Sokerista, kukkasista


"Puhelu menee taas vastaajaan ja toistuu lakonisesti, melissamaisen viileästi ja tyylikkäästi: "Melissa Ahlberg. Jätä viesti." Jättäisit itse viestin!"


Mintun kaksoissisar Melissa on kadonnut. Yhtäkkiä, noin vain. Melissa oli lähtenyt kirjastoon, mutta ei tullut koskaan kotiin. Aluksi Minttu ajattelee Melissan hakevan vain huomiota, mutta Melissaa ei kuulu kotiin. Kun Melissa sitten löytyy, alkaa suru. Miten surusta voi toipua, kun tuntee olevansa puolikas? Kaikki tuntuu tyhjältä ja kaipaus ja ikävä ympäröi Minttua kuin harso. Kaikkein eniten Minttua kaihertaa riita Melissan kanssa, kuinka hänen viimeiset sanansa Melissalle olivat niin rumia. Kauniisti kirjoitettu, lähes runollinen kirja menettämisestä, surusta ja siitä kuinka nauru voi tuntua suussa oudolta.