Kuva on Steve Smallmanin ja Nicola Slaterin (kuv.) kirjasta Etsi ja laske eläintarhan karkurit. Gummerus 2015.
Perheen pienimmille on HelMet-kirjastoihin tullut juuri paljon uusia paksulehtisiä kirjoja, mm. yllä kuvattu Giuliano Ferrin Kukkuu
Suomeksi riimitellyt Maisa Tonteri. Lasten Keskus 2015.
Keväisiä kirjoja ovat myös ilmiöksi kasvaneesta Tikkumäen tallista versonut Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen (kuv.) Ystäväni Uljas ja Eppu ja Anna Nuotion Venla T:n se ainoa oikea .
Ystäväni Uljas aloittaa uuden lastenromaanisarjan kaikille poneista innostuneille lukijoille. Otava 2015. Venla T:n se ainoa oikea jatkaa chick lit -tyylistä tarinaa Venlan teinimaailmasta, nyt yo-keväästä. Otava 2015. Edellinen osa viime vuodelta: Venla T:n rakkaudet
Pienille kissojen ja koirien ystäville, jo sujuvasti lukemaan oppineille, jatkuu hellyttävä, mustavalkoisin kuvin somistettu Holly Webbin sarja. Samu, varastettu koiranpentu , Pepe, punainen tallikissa . Molemmat suomentanut Tuula Syvänperä; Karisto 2015.
Keväisten vapputunnelmien lopuksi pari sanaa huhtikuun vinkkikirjoista, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa suosikkikirjoina jo kauan aikaa sitten, jotkut äskettäin. Näistä kirjoista löytyy hyviä esimerkkejä, kun puhutaan kiusaamisesta ja oikeanlaisesta kaveruudesta, mutta ne ovat erinomaista luettavaa muutenkin. Joku kirjastotyöhön ja vinkkaukseen vasta ryhtyvä saattaa saada näistä vihjeitä valitun näkökulman kautta, siksi joitakin apukysymyksiäkin saa jäädä näkyviin.
Nämä kirjat voi vinkata monesta näkökulmasta, ne eivät tyhjenny tällä kertaa valitusta teemasta.
Ai niin ja vielä se, että selostukset eivät siis ole vinkkitekstejä vaan vinkkaajan avuksi laadittuja.
Tuula Kallioniemi (Otava 2009): Konsta kovanaama
Tuula Kallioniemi (Otava 1998, 4. painos 2005) : Ihmemies Topi
Kreetta Onkeli (Otava 2013, 2. painos 2013): Selityspakki
Mari Kujanpää (Otava 2009, 2. painos 2009): Minä ja Muro
Lauren St John: Valkoinen kirahvi Suom. Kira Poutanen, Nemo 2007.
Jacqueline Wilson: Yllytysleikki. Tracy B. kertoo Suom. Terhi Leskinen, Otava 2003.
Anneli Kanto: Tulikärpäset Karisto 2009, 3. painos 2014
Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli Tammi 2014
Konsta kovanaama
Tuula Kallioniemi on mestari kuvaamaan alakouluikäisiä.
Konsta on tosi mukava neljäsluokkalainen, joka saa idean kokeilla kovistyyliä, kun hänen pappansa tuo taloon nyrkkeilysäkin ja vihjaa, että
Konsta vaikuttaa vähän hintelältä ja heikolta. Papan mielestä heikot ei pärjää,
ja sille, joka jotain urputtaa, pitää heti antaa PÄIHIN!
Kirja on humoristinen ja kuvaa osuvasti poikien
käytöstä, puheita, pelkoja, rehvastelua ja kiusaamistilanteita.
Konstan sisäisen kamppailun kuvaus itselle sopivan rajan ylitystilanteissa
antaa tarinaa lukevalle lapselle kuvan siitä, miten tilanteita voi arvioida ja
millaisia ajatuksia ja tunteita käy läpi sellainen lapsi, joka ei ole kasvanut
kieroon, vaan jolla on tallella oikeudentaju ja moraali.
Konstan perheeseen kuuluu äiti, isä, isosisko Vilja,
isoveli Samuel ja pikkusisko Kaiju-Keijukka. Isän edellisestä liitosta hänellä
on isoveli Arttu, joka opiskelee parhaillaan poliisiksi ja tulee kirjan lopussa
kertomaan Topin koululle poliisin työstä ja lausuu runon siitä, miten ”Mä
tahdoin ennen olla kovis…”.
Topi aloittaa koviskokeilun ottamalla esikuvikseen
luokkansa kovanaamat, Eetun ja Valtterin. Eetulla ja Valtterilla ei ole
kotiintuloaikoja, he istuvat pipo päässä tunnilla, huutelevat tyhmiä
huomautuksia, valvovat illalla myöhään ja saavat katsoa ”rankkoja leffoja”
telkasta. Lasten käytökselle luodaan tausta, poissaolevat vanhemmat.
Konsta aloittaa kovishomman räkimällä ulkona,
tekemällä ”jäyniä” ja lorvailemalla ostarilla. Eetu ja Valtteri painostavat
Konstaa todistamaan kovuutensa ja pöllimään kaupasta. Konsta välttyy siltä
mutta uusia kovisehdotuksia satelee. Monen Konstasta nolon jutun jälkeen pojat
palaavat taas pöllimisaiheeseen. Konstan pitäisi pölliä kirpputorilta jotakin.
Konstan ahdinko kuvataan hyvin. Lopulta hän saa myyjältä tarvitsemansa nuken
ilmaiseksi - alkuperäinen luokkatoverin nukke on konnuuskokeiden pyörteissä
kadonnut joksikin aikaa.
Koettelemus on Konstalle liikaa ja hän lähes sairastuu. Luokkatoveri
Olga-Tuulia tulee käymään ja huomaa nuken olevan vaihdokas. Konsta kertoo
kaiken. Kun Eetu ja Valtteri tulevat paikalle, Olga-Tuulia laittaa heidät
koville ja saa nukkensa. Topi pohtii, miten voisi palautua tavalliseksi
nössöksi…
Lukukohta
voisi olla vaikka s. 98 -100 puoleenväliin (= Luuseri -kappaleen alku)
- Pysähdy, luuseri! Konsta karjaisee.
Voisi lukea s. 100 asti kohtaan, joka loppuu ”Konstasta tuntuu kuin hän olisi nielaissut
kiven. Tyttö näyttää autiolle saarelle eksyneeltä metsähiireltä.”
*****************************************
Ihmemies Topi
Ihmemies Topi on valtavan hienosti punottu tarina
pojasta, joka sekoittaa ja valaisee persoonallaan koko uuden luokkansa
elämänmenon. Topi on uskomaton tarinaniskijä. Aiheena on usein isä, puuttuva
isä, josta ei ole paljonkaan tietoa, kun tuttavuus oli lyhyt äidillekin. Äiti
on kertonut pojalle symbolisia ja sadunomaisia tarinoita isästä ja Topi on
jatkanut tarinointia omin päin. Hän on silti myös realisti, tunnollinen oman
tien kulkija, joka omaa terveen itsetunnon. Hän vain pohtii paljon asioita.
Oppi-isä ja esikuva on melkein 80-vuotia karateopettaja, jonka tunneilla Topi
on käynyt 5-vuotiaasta asti.
Aika pian Topi huomaa, että välitunneilla poikajoukkoa
johtaa Tino. Pihan perällä, valvovan opettajan katseen ulottumattomissa on
rinki, jossa tapellaan.
Lukukohta s.
12
Alkaa: ”Topi
työntää kädet verkkareiden taskuun ja lähestyy rinkiä. - - -”
Loppuu: - Ylös
raukka!
(Keskustelu. Miten tilanne jatkuu? Jos
tulisit paikalle, mitä itse sanoisit tai tekisit? Mitä ajattelet Tinosta? Mitä
Arvelet Topin sanovan ja tekevän?)
Lukukohta s.
12-13
(Miksi Markus sanoi, että Tino pelleili,
että se oli vain leikkiä? Loppuuko kiusaaminen jos sanoo tilanteeseen tulleelle
aikuiselle tai opelle noin?)
Myöhemmin Topi tulee paikalle, kun Tino, Lauri ja
tytöt kiusaavat kepeillä koiraa. Hän lopettaa kiusaamisen ja koira juoksee
pois. S.35
Lopussa Markuksen juoppo isä ryhdistäytyy sen verran,
että kokoaa kaikki lapset ahertamaan veneen kimpussa. On lopun realistisuudesta
mitä mieltä tahansa, se luo tarinaan juuri sen toivon ilmapiirin, joka
osoittaa, että isotkin ristiriidat voidaan ratkoa jos edes joku aikuinen – jos
ei kukaan muu niin heikompikin kelpaa – ottaa tehtäväkseen antaa mahdollisuuden
lapsille hyvittää ja korjata tehtyjä virheitä.
*******************************************************
Selityspakki
Millainen on minikovis? Millainen on ystävä?
Selityspakista löytyy selitys.
*******************************************************
Minä ja Muro
Lauha on 9-vuotias tyttö, joka on alistunut siihen,
että hänet ohitetaan kotona ja koulussa kuin hän olisi ilmaa. Lauhaa haukutaan
ja nimitellään koulussa, opettaja on tyly, kotona isä ankara ja äiti huolehtii
vain pikkuveljestä, joka on ollut pienenä hyvin sairas. Lauhalla ei ole
ystäviä. Hän selviytyy juttelemalla pehmolelulleen Murolle ja piirtämällä.
Lauhan elämä kääntyy parempaan suuntaan, kun kouluun tulee tettiläiseksi Heta,
joka harrastaa myös piirtämistä ja paneutuu Lauhan rohkaisemiseen. Lauha alkaa
elpyä. Kirjan viimeisillä sivuilla Lauha leikkii ensimmäisiä kertoja uusien
ystäviensä Ritvan ja Santun kanssa. Pikkuvelikin alkaa tuntua läheiseltä. Yksi
näkevä ihminen (Heta) muutti Lauhan elämän.
Lauhan opettajan asenne koulussa on se, ettei heidän
koulussaan kiusata, eihän? (s.30 -31) Lauhasta tuntuu, ettei opettaja pidä
hänestä. Opettaja ei huomaa mitään, mutta Heta huomaa.
Lukukohta
voisi olla vaikka s.152 -154
Alkaa luvun 18 alusta: ”Opettaja sanoi, että nyt tehdään ryhmätöitä. - - - ”
Loppuu: ”- - - Minä
en halua sinua siihen lähelle haisemaan.”
(Keskustelu. Ryhmätyössä on tärkeää, että
kaikki osallistuvat. Jokainen tekee jotakin. Jos olisit Lauhan tilanteessa,
mitä sanoisit? Miksi Lauha ei sano mitään?)
Heta tulee ennen opettajaa takaisin ja kysyy, miksei
Lauha ole piirtämässä. Pasi ja Helmi vastaavat pokkana, että eivät halua ja
että Lauha pilaa kaiken pelkällä hajullaan. Hetan reaktio:
S. 154. Heta laittaa heidät luokan ulkopuolelle odottamaan ja
menee kertomaan opettajalle, että hänen mielestään Lauhaa kiusataan. Opettaja
lupaa tarkkailla, mutta toteaa, että Lauha on välillä epäystävällinen muille ja
siksi oppilaat kiusoittelevat Lauhaa. Heta puuskahtaa: Vai epäystävällinen ja kiusoittelua.
Valkoinen kirahvi
Valkoinen kirahvi –kirja ja koko kirjasarja on lumoava
kuvaus Afrikasta ja sen luonnosta ja eläimistä. Myös salametsästyksestä.
Päähenkilö Martinen elämä muuttuu täysin sinä yönä, kun hän täyttää 11 vuotta:
kotitalo palaa ja sen mukana äiti ja isä. Martine lähetetään Etelä-Afrikkaan
isoäidin luo, luonnonsuojelualueelle.
Tässä keskitymme Martinin uudessa koulussa tapahtuvaan
kiusaamiseen. Kiusaajien ryhmä, Viiden tähden jengi, koostuu koulun
suosituimmista oppilaista. Siihen kuuluu Lucy, ”yksi lahjakkaimmista
valvojaoppilaista”; Luke, Lucyn kaksoisveli; Scot Henderson, joka tuodaan
kouluun aina punaisella Lambourghinilla; Pieter Booker, rugby-joukkueen
kapteeni ja musta poika Xhosa Washington, joka on kaupunginjohtajan poika. On
hyvä tuoda esiin, että myös opettajien ja oppilaiden ihailemat ja luottamat
”huipputyypit” voivat olla kiusaajia, kun aikuiset ummistavat silmänsä.
Martinella olisi alussa ollut
mahdollisuus kaveerata Viiden tähden jengin kanssa, mutta se ei tunnu
kotoisalta. Martine huomaa, että jengi ei hyväksy kaikkia lapsia ja saattaa
kiusata heitä tosi pahasti. Esimerkiksi Beniä, joka ei koskaan puhu koulussa
vaan haluaa olla aina omissa oloissaan. Hän on luokan paras oppilas, mutta
silti häntä haukutaan monin tavoin. (Hän oli zulun ja intialaisen tanssijan
lapsi.) Martine haluaisi tutustua poikaan, mutta se jää kuitenkin milloin
mistäkin syystä.
Kerran sattuu niin, että
Martine kuulee Mustan hevosen rotkosta ääniä, jotka kuulostavat siltä kuin
jotakuta kiusattaisiin. Rotko on koulun lähellä, mutta niin vaarallinen paikka,
että sinne on meno on ankarasti kielletty. Rotkossa virtaa voimakas joki.
Martine erottaa Viiden tähden äänet ja uhmaa kieltoja ja menee katsomaan, mitä
on tekeillä.
Lukukohta s. 134
Alkaa sivun 133 lopusta ”Pidätkö itteäsi jotenkin fiksuna, vai? - -
- ”
Loppuu s.134 : ”Hän ei nähnyt Martinea ennen kuin tämä oli
aivan hänen edessään ja sitten hän vain änkytti: M-Martine! Mitä…?”
(Keskustelu.
Tilanne oli todella vaarallinen. Benin piti pysyä rauhallisena. Mitähän näin vaarallisessa
tilanteessa voi sanoa tai tehdä? Jos on mennyt jengin kanssa noin pitkälle,
onko vaikeaa irrottautua ja sanoa että lopetetaan, vaikka haluaisikin? Jonkun
kuitenkin pitäisi olla se rohkea jos alkaa tuntua, että ei oikeastaan haluaisi
tehdä mitään noin hullua. Mitähän Martine sanoi tässä tilanteessa?)
Sen voi lukea s.134 lopusta: ”Minäpä kerron sulle mikä Ben on” - - -
***************************************************
Yllytysleikki. Tracy b: kertoo
Jacqueline Wilson on kuuluisa ja palkittu
englantilainen kirjailija ja Tracy B on ehkä hänen kuuluisin tyttösankarinsa.
Wilsonin tarinat ovat mielikuvituksellisia juonenkäänteitä ja toiveunia täynnä,
mutta pohjalla kulkee aina terävää analyysia lasten tunteista, vanhemmista,
perheistä ja lasten peloista ja unelmista. Wilson näyttää, miten ristiriitaisia
tunteita lapsilla on ja miten paljon he tarvitsevat aikuisten luotettavaa
turvaa. Kirjat ovat vakavista aiheistaan huolimatta hillittömän hauskoja.
Tracy on ollut aika pienestä asti lastenkodissa, koska
hänen äitinsä ei pärjännyt lapsen kanssa. Isäänsä Tracy ei tunne. Ensimmäisen
Tracy B –kirjan lopussa Tracy saa sijaiskodin sinkkukirjailija Camin luona ja
tässä toisessa osassa elämä on jo asettunut uomiinsa siellä. Edelleen Tracy
haaveille biologisen äidin ilmaantumisesta hakemaan hänet, mutta haaveet ovat
materialistisiin puoliin keskittyviä, vaikkakin äidin ikävä sinänsä on aitoa
(ja äiti hakeekin hänet, mutta Tracy lähtee itse pois.)
Tracy ei näe vaatimattomassa elämässä Camin kanssa aina
hyvää, koulu on kamala ja hän alkaa lintsata sieltä. Pari muutakin lasta,
sosiaaliluokaltaan alapäästä oleva Jalitsu ja yläpäästä oleva Alexander
lintsaavat myös koulusta, eri kouluista tosin kuin Tracy. He tapaavat autiolla
talolla ja jakavat murheitaan. Jalitsu ja Tracy tappelevat koko ajan ja
Alexander roikkuu mukana muuten vaan.
Tracy on pahansisuinen kauhukakara, aina kiusaamassa,
valehtelemassa, kehuskelemassa, vähättelemässä ja haukkumassa muita. Hänessä on
kuitenkin myös sydämellinen, oikeudentajuinen ja harkitseva puolensa. Tracy on
fiksu ja älykäs, hänellä on rikas mielikuvitus, mutta tunne-elämä on sekaisin
ja arvot pinnallisia. Kirjan aikana Tracy syöksyy tunteiden vuoristorataa ylös
ja alas. Tracyn, kuten Jalitsun ja Alexanderinkin käytös kumpuaa kotioloista,
siitä, mitä vailla he kokevat olevansa. Tracy kaipaa äitiä ja sitten pettyy
tähän; Jalitsu isää, joka tuntuu unohtaneen hänet, ja Alexander pelkää isäänsä,
joka uhkaa laittaa hänet sisäoppilaitokseen jos hän lintsaa liikuntatunneilta.
Alexander inhoaa liikuntatunteja mutta muuten hän pärjää koulussa.
Alexanderilla ei ole Tracyn ja Jalitsun rauhattomuutta ja juurettomuutta, joten
hänen reaktionsa peilaavat kahden muun lapsen tekemisiä ja sanomisia
tehokkaasti.
Lukukohta
voisi olla vaikka s.158 -159 sivun
loppuun.
Alkaa: ”Sinä
olet hullu. Te molemmat olette hulluja”, Alexander sanoi. - - -
Loppuu: ”Minä
olen aina pitänyt sinua ärsyttävänä tyyppinä, Jalapeno”, Jalitsu sanoi.
(Keskustelu. Pystyykö Alexander jatkamaan
tällaisten kavereiden tapaamista? Jalitsu ei tunne armoa ja kiusaa isästä,
koska oma isä on poissa? Tracy tajuaa Alexanderin olevan oikeassa ja se
suututtaa häntä. Tracy saattaa tajuta jotakin, kun hän näkee Jalitsun olevan jopa itseään
ilkeämpi Alexanderia kohtaan?)
Tulikärpäset
Tulikärpäset on ensimmäinen osa suosittua sarjaa,
jossa tyttöjen jalkapallo on isossa osassa. Päähenkilö Oona on 11-vuotias.
Hänet on adoptoitu noin 2-vuotiaana Kiinasta. Perheeseen kuuluu äidin lisäksi
isoveli Anssi ja Hippu-koira. Äiti kirjoittaa kotona lehtijuttuja ja Oonaa
harmittaa, ettei heillä ole rahaa, isää jne. Tosiasiassa heillä on oikein
mukavaa kotona, he asuvat aika isossa omakotitalossa jne. Oona on
purnauksistaan huolimatta reipas ja reilu tyyppi.
Luokan kiusaajatyttöjen, Saijan ja Janican mielestä Oona
on poikatyttö ja milloin mitäkin eli he nimittelevät Oonaa ulkonäön,
harrastuksen ja taustan vuoksi. Oman open jäädessä äitiyslomalle, sijainen ei
huomaa Saijan ja Janican kiusaamista, koska he makeilevat ja teeskentelevät
opelle. (s.66)
Lukukohta
voisi olla vaikka s.79-80
15. toukokuuta, maanantai –luku
Alkaa: ”Murheen
päivä. - - -”
Loppuu: - Jos
kantelet opelle, me hakataan sut. Me sanotaan Saijan veljelle, niin se halkasee
puukolla sun mahas ja hakkaa sut reikiä täyteen.
(Keskustelua. Mitähän tilanteessa pitäisi
tehdä; mitä sinä tekisit tällaisessa tilanteessa; mitä luulet Oonan tekevän
tämän jälkeen? Jos ei tee mitään tai kerro kenellekään, loppuuko kiusaaminen?)
Lukukohta
voisi olla tämän jälkeen vielä vaikka s.124 -125
26. toukokuuta, perjantai
Alkaa: ”Kun
tulin koulusta kotiin. - - - ”
Loppuu: - Me
heitetään tää paskaojaan! ne huusivat mennessään.
Oona ei ollut kertonut kenellekään ja
kiusaaminen jatkui. Paikalle osuu kuitenkin Viivi, joka on Oonan isoveljen
tyttöystävä. Mitenkähän Viivi toimii? Viivi ottaa tytöt kiinni, ottaa Oonan
repun ja kertoo ilmoittavansa molempien tyttöjen kotiin kiusaamisesta. s. 125
-126.
**********************************************************
Zaida ja lumienkeli
Monikerroksinen, hieno kirja,
johon on tulossa jatkoa pian.
Zaida on adoptoitu 2-vuotiaana Intiasta
Suomeen. Hänellä on mukavat vanhemmat, kiva koti, oma jännä huone ja koira.
Zaidasta on mukavaa käydä koulua, etenkin keskiviikon näytelmäkerho on hauska.
Koulussa hänen paras kaverinsa on Siiri. Luokalla on kuusi tyttöä, loput ovat
poikia. Siirin lisäksi Jonna ja Malla ovat mukavia, mutta kaksostytöt Janika ja
Stiina ovat kamalia kiusaajia. He haukkuvat, nimittelevät ja tönivät. Opettaja
ei ole huomaavinaan kiusaamista eikä taida oikein pitää Zaidasta itsekään.
Lukukohta
voisi olla vaikka s.26 -27
3. luku. Kurja kotimatka
Alkaa. ”Kun olin
kävellyt parin korttelin verran koululta, kuulin jonkun huutavan nimeäni. -
- - ”
Loppuu: - - - Sä
oot nyt meidän palvelija. Janika, mitäs palvelijan pitäs tehdä?
(Kiusaaminen jatkuu tästä eteenpäinkin, mutta eiköhän
tuo pätkä riitä. Tytöt lähtivät vasta kun pari vanhaa naista alkoi tarkkailla
tilannetta tavaratalon ovelta.)
(Keskustelu. Miksiköhän kaksoset
kiusasivat Zaidaa? Kertookohan
Zaida jollekin kiusaamisesta?) Ei kerro.
Kiusaaminen jatkuu. Lukukohta voisi olla s.136 – 143 väliltä joku kohta, mutta ehkä ei ehkä alle 10-vuotiaiden kanssa? Tilanne menee tosi pahaksi ja Stiina ja Janika ottavat
veitsen esille. Lopulta Otto tulee paikalle, lopettaa tilanteen ja pakottaa
tytöt pyytämään Zaidalta anteeksi. Zaida on vahva tyttö henkisesti. Hän ei
missään vaiheessa luhistu, mutta kirjassa on paljon viitteitä siitä, että Zaida
prosessoi kiusaamista mm. päiväkirjan pidolla ja vaellellessaan puistossa.
**********************************************
Iloista Vappua!
Toivottavat Adalmiina ja Saima
