Odotetut ovat nyt kirjastossa. Olivatko ne odotetunlaisia?
Krokotiili hiihtää kevääseen oli, mutta Taron suuri pieni seikkailu ei.
Timo Parvelan tarina ja Jussi Kaakisen kuvitus eivät tällä kertaa tehneetkään vaikutusta. Tekniikassa lienee jotakin uutta, joka jätti väripinnat huokoisemmiksi ja haaleammiksi kuin ennen? Väriyhdistelmät eivät nekään napanneet. Paljon retroruskeaa, oranssia, punaista yms. sirkusräikeää. Kannen upea pulu oli aika pienessä roolissa kuvituksessa jne. Tuli hassu tunne kuin olisi lukenut raflaavan lööpin, jonka takana ei sitten ollutkaan paljoa ...
No niin, lapselle tarinasta saattaa irrota paljon iloa. Liikkeellä ollaan Olipa kerran elämä -tyylisesti milloin koiran, pulun, norsun tai pellen elimistössä. Kiinnostava tekniikka jää vähiin, muodonmuutos... ok. Onneksi lapsella ei ole samalla tavalla suuria odotuksia vaan avoin ja avara mieli hypätä tarinan kyytiin!
Jään odottamaan seuraavaa opusta. Se taitaa kertoa merenalaisesta maailmasta (tarinan lopussa siihen viittaus). Sen värimaailman voi kuvitella olevan upea ja kehystarinakin on varmaan seuraavalla kerralla hyvin viimeistelty... Timo Parvela ja Taro ovat tärkeitä jatkossakin.
Pia Sakin kuvitus hurmaa Hannu Hirvosen Krokotiili hiihtää kevääseen -kirjassa. Hienoisia muistumia Tove Janssonin maailmoista niin tarinassa kuin kuvituksessakin. Juuri sen verran, että liittyy sopivasti omalla äänellään, muodoillaan ja väreillään lastenkirjallisuutemme tunnettuun tarina- ja kuvaperinteeseen. Well done.
Entä Tuula Purasen Miina ja Manu kirjastossa? Taattua tuttua tarinaa, mutta lainausautomaatti olisi saanut jo olla mukana. Ei niitä vielä ympäri Suomea ole, mutta automaatti olisi kuitenkin tuonut tarinaan tuulahduksen nykyaikaa. Kirjan lopussa on oivallinen ohjeistus lapselle lukemisesta. Se nostaa kirjan kokonaisarvoa.
Krokotiilit ovat nyt hyvin edustettuina uutuuksissa:
Tim Warnes: Vaarallinen!
Suomennos Raija Rintamäki
Mäkelä 2014
Lisa Moroni: Varo krokotiilia!
Kuvitus Eva Eriksson
Suomennos Raija Rintamäki
Mäkelä 2014
Warnesin kirjassa keskitytään krokotiiliin hauskasti lähietäisyydeltä huumorin ja kevyen jännityksen vallassa. Pienistä lapuista voi lukemaan oppinut lukea itse krokotiilia kuvaavia sanoja. Ehtiikö myyrä asettaa paikoilleen sen kaikkein tärkeimmän sanan?
Moronin kirja on tarina tyttären ja isän yhteisestä metsäretkestä, kesälomasta, lapsuuden huolettomista ja mielikuvituksen maalaamista hetkistä. Eva Erikssonin kuvitus noudattelee tuttuja maisemia, polkuja, pensaita, ruohoa...värit ovat tutut ja lapsen, Nooran hahmo myös. Mutta ei se haittaa, Eriksson on taitava, miksi suuresti muuttaa sitä, mikä on jo hioutunut huippuunsa. Kesäpäivän tunnelma välittyy, lapsen turvallinen, vähän maasta irti oleva askel näkyy, isän läsnäolo on todellista, se ei uhkaa eikä sillä vihjailla. Lapsi saa olla lapsi, voimme kävellä hetken hänen rinnallaan ja nähdä kaikki uutena.
Moronin kirja on tarina tyttären ja isän yhteisestä metsäretkestä, kesälomasta, lapsuuden huolettomista ja mielikuvituksen maalaamista hetkistä. Eva Erikssonin kuvitus noudattelee tuttuja maisemia, polkuja, pensaita, ruohoa...värit ovat tutut ja lapsen, Nooran hahmo myös. Mutta ei se haittaa, Eriksson on taitava, miksi suuresti muuttaa sitä, mikä on jo hioutunut huippuunsa. Kesäpäivän tunnelma välittyy, lapsen turvallinen, vähän maasta irti oleva askel näkyy, isän läsnäolo on todellista, se ei uhkaa eikä sillä vihjailla. Lapsi saa olla lapsi, voimme kävellä hetken hänen rinnallaan ja nähdä kaikki uutena.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti