Kaksi esimerkkiä hienoista uutuuksista, jotka ovat tulleet tällä viikolla kirjastoon.
Aatos ja Sofian meri -kirjan kansikuva ei ole tuo, joka tällä hetkellä on HelMet.fi:ssä, mutta ei se mitään. Kuva on kirjassa sivulla 26. Kuvittaja Kristiina Louhi. Tammi 2013.
Riitta Jalosen Aatos ja Sofia -sarja käsittelee hienovaraisesti ja elegantin runollisesti lasten välistä kiintymystä, rakkautta ja ihailua. Sofia on Aatokselle kuin uni. Aatos on koko ajan vähän Sofia-unessa. Sofia on niin kaunis, erikoinen, erilainen, jatkuvasti kiinnostava. Arjen ympäröimänä, vuodenaikojen vaihteluissa, sisällä ja ulkona, koulussa ja kotona, leikeissä ja unelmissa - Aatos ja Sofia löytävät yhteisen sävelen Aatoksen avulla. Aatos saa Sofian mukaan mielikuvitusleikkeihin, saa Sofian näkemään enemmän ja kokemaan syvemmin. Silti Aatos on tarinan ajattelija, haaveilija. Joskus tunteet Sofiasta pakahduttavat. Jalonen on luonut unohtumattoman parin. Lapsuuden ja lapsen tunteiden kuvaus on huippua.
Kristiina Louhen kuvitus on paikoin eri paria tarinan tyylin ja sävyn kanssa, mutta kuva, jossa Aatos makaa laiturilla, ja muutama muu kuva, yllä olevakin, tavoittavat silti tarinan tunnelman hyvin. Kuvien riitasoinnut ilmentävät omalla tavallaan, ehkä tahattomastikin, sfääreihin nousevan ihailun ja arkisten realiteettien törmäystä. Aatos ei erota Sofian äitiä muista jumppaavista naisista ja kun Sofia osoittaa hänet, Aatoksesta hän ei näytä yhtään samalta kuin se henkilö, jonka hän oli tavannut Sofian kotona. Niin, voiko ja saako Sofian äiti näyttää tavalliselta tai arkiselta? Ja samalla: niin tyypillinen lapsen hämmennys. Kun ei ole kokemuksen tuomaa tietoa ilmiöistä, muunnelmista, vaihtelusta, moinen muodonmuutos hämmästyttää.
Ally Condien trilogian kolmas osa Perillä ( suom. Kaisa Kattelus. Tammi 2013) päättää Cassian, Xanderin ja Kyn tarinan kauniisti ja haikeasti, samalla toiveikkaasti. Edelliset osat: Tarkoitettu ja Rajalla. Ensimmäisen osan runollinen karuus jatkuu toisessa osassa murheellisen harmaana karuutena, loputtomana etsintänä, mutta päätösosa tuo tarinaan ilmavuutta ja uusia elementtejä entisten lisäksi. Suloisen raastavaa suhteiden solmiutumista, erkaantumista, luopumista... Kaoottisuuden ja epävarmuuden keskellä kestävät ja luotettavat ihmissuhteet nousevat tärkeimmiksi. Ystävyys ja rakkaus - molemmat kiitos.
Hauskalla tavalla hyvin kaukana toisistaan olevat tarinat, hyvin eri ikäisistä henkilöistä, sisältävät samoja elementtejä. Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti