tiistai 12. maaliskuuta 2013

Nörtti 2 Next level ja noloja valheita

 
HelMet-kirjastoihin on kohta  tulossa Aleksi Delikourasin Nörtti 2: Next level.
Otava 2013. Varauksen voi jo tehdä.

Kirja on visuaalisesti miellyttävä, pinta kiiltävä, koko juuri käteen menevä, paksuus kohdillaan eli 173 sivua sopii monelle. Tarkkaan katsoen netistä tutun sankarin kasvotkin voi tunnistaa kannesta. Kirja on edelleen päiväkirjaromaani.

Edellisestä osasta oli puhetta Kirjapuutarhassa aiemmin:

Nörtti 2 on varsin luettava, kuten edellinenkin kirja. Sitähän nyt lukisi ihan mitä vaan, mitä sympaattinen nörttipoika kirjoittaa. Hänen ajatuksistaan on ilman muuta kiinnostunut, hänen tekemisiään seuraa kernaasti ja hänen luojansa eli kirjailijan hahmonkehittämistä tarkkailee mielellään. Etenkin kahden ensin mainitun syyn vuoksi kirjaa voi edelleen suositella hyvillä mielin. Kyllä tässä on paljon samoja aineksia kuin edellisessäkin kirjassa, joten viihtyminen on taattu. Kannattaa lukea siis!

Sitten seuraa arvosteluosuus, johon voi palata luettuaan kirjan.
Toinen osa ei ole ihan niin hyvä kuin ensimmäinen.
Ensimmäiseen osaan oli saatu rosoisuutta ja aitouden tuntua. Oli aiheellista verrata sitä maailmanmaineeseen nousseeseen Kinneyn Neropattiin. Toista osaa voi verrata pikemminkin serkusten Jacobssonin ja Olssonin Lasseihin ja Bertteihin. No, onhan siinä kuitenkin mahtava, vaikkakin ohut traaginen säie edelleen ja se pelastaa paljon.Tuo syvyyttä ja kontrastia. Kirjan alku, ensimmäiset puolitoista sivua ovat tyylillisesti hieno nörtin pelisession kuvaus. Alku lupaa paljon.
Leirikoulu Kreikassa lataa sekin odotukset korkealle. Ja kaverusten sarjakuvahahmojen suunnittelu ja piirtäminen. Jaken ja Fetasalaatin suhde, Nörtin mahdollisuudet Fetasalaatin suhteen. Rankka koulukiusaaminen. Kaikki hyviä aiheita.

Jake on hyvin luotu hahmo. Fetasalaatti Krista, no, pakollinen, ei huono hahmo, hyvä peili (eiväthän Napapiirin sankaritkaan pärjänneet ilman Pamela Tolaa, jos vertaus sallitaan), karmeat luokkakaverit Otto ja Lauri ok, Hege91 (Heikki, pelikaveri) ok, MegaMan (kiusattu, todistuksessa vain kymppejä) ok, Ryu (hyvä piirtäjä) ok, Jorgos ok...

 Ai ne nolot valheet? Lukemalla selviää.

Kirjan loppu on taas tyylikäs. Nörtti vetäytyy omalle alueelleen, tuttuun ja turvalliseen kaveripiiriinsä. Krista pääsee sarjakuvan sankarijengin kuudenneksi, pääpahikseksi. Voi poikia. Heistä ei voi olla pitämättä!


Odotan sittenkin innolla kolmatta osaa.

Terveisin Adalmiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti